Aamulla sataman ohi ajoi pieni latvialainen kumivenevene täynnä lapsia, lipputangossa merirosvolippu. Kävellessäni laiturilla läheisestä suomalaisesta purjeveneestä nousi mies, alkoi minulle jäkättämään, että mitenkä nuo pitävät merirosvolippua.Se on paheksuttavaa.
Oikeastaan osasin jo arvata, mutta katsoin tämän mastoon, jossa saalingissa olikin merikarhuviiri. Onkohan jossain merikarhujen ohjeissa että tuollaisiin leikkeihin on syytä puuttua heti, ja käyttää sanaa ”paheksuttavaa?”
Minulta pääsi nauru.
Kysyinkin äijältä, että koetko Disneyn lastenfilmit ahdistavana? Näetkö lapsen Barbie nukessa voodoo nuken?
Mikä saa jotkut ihmiset näin ahdistumaan lasten leikeistä ja avautumaan laiturilla täysin vieraille ihmisille? Outoa porukkaa sanon minä..
Latviaa ei ole saarilla suosittu, ei ole ainoatakaan. Lähin saari on 100km etäisyydellä, naapurivaltiossa Eestissä. Veneitä Riiassa on jokunen, muutama satama on Daugava joessa. Tämä Andrejosta on oikeastaan ainoa vierassatama. Kyllä täältä jokunen paikallinen lähtee joelle purjeveneelläkin, tulee muutaman tunnin kuluttua takaisin. Niissä on paljon porukkaa, monet nähtävästi charter veneitä. Välimatkat on jokapuolelle pitkät, yksin merelle on kymmenkunta kilometriä.
Lauantai iltasella alkoi tapahtua. Morsiamia ja sulhoja tuotiin autoilla sarjatyönä satamaan kuvattavaksi. Osaa vietiin purjehtimaan joelle.
Kaikki kerääntyvät tänne koska muut on teollisuussatamia ja hiilisatamia. Niistä tulevat kuvat on rappioromantiikkaa. Purjeveneen vieressä saa hyvän kuvan.
Perskuta, kysynkin joltakulta tahtovatko myös purjehtimaan. Tempaan purjeen ylös ja vetäisen tuossa joessa puuskaan niin että huuto pääsee. Huudan itse mukana, kun oikein kallistuu.