Jumankekka, vettä sataa. Koko kesän satanut melkein joka päivä ja taas sataa.
Oikein meri porisee.
Vene ei vettä pelkää. Yksi ikkuna vähän vuotaaa, pari kertaa yrittänyt paikata, mutta ei ole saanut tiiviiksi. Nyt on muovi teipillä ikkunan päällä, ei vuoda.
Sateen tauottua pyyhkäisin menemään, oli päämäärä.
Tuonne, verkkokauppa.com.
Siellä on kahvihylly, siellä on minun espressoni.
Jos joku kahveista jotain tietää niin tuosta voi lukea. Suomalaiset juo yleensä arabica kahvia, se on kuulemma hienostunutta kahvia. Tässä minun kahvissani on suurin osa robusta kahvia. Ja täysin mustaksi paahdettua. Siitä kun tekee sellaisen 6 kupin cappucinon aamulla tyhjään mahaan niin jopa tuntuu. Jos vatsassa on joku vatsahaava, tuo kahvi polttaa tiensä välittömästi ulos. En juo huoltoasemien kahvia, niistä nousee käsivarren karvat pystyyn. Ostin tätä 2 pakettia, yhteensä 50 euroa.
Ja taas sataa, minä kävelen T-paidassa ja shortseissa sateessa.
Tieni toi minut taas tänne aseman kulmille, junien lähdön katselu antaa voimaa elämään.
Junat olivat pois menneet. Yritin katsella näkyykö vanhoja tuttuja, niihin törmäsi ennen täällä asemalla usein. Nyt vain jotkut laitapuolen kulkijat tervehtivät, kun näkivät märän olemukseni.
Kyllähän niitä junia kohta tuli maailmalta tienaamasta, muttei tuonut tuttuja.
Ja vettä tulee.
Kävin katsomassa onko tuo ovi auki, se on presidentin aula. Ennen presidenteillä oli oma vaunu ja oma lähtöaula. Lähtöaulaan oli oma ovi. Ei ollut aula minulle auki.
Seinässä lukee suomen yhdyspankki.
Katselin tämän vanhan pankin seinäkoristeita. Siinä pankki hakee velalliselta rahat takaisin.
Ja vie maamiehen viimeisen lehmän.
Tässä taas lukee Pohjola.
Siinä taas vakuutus virkailijat irvistelee ja virnuilee asiakkaalle kun talo paloi. Kertovat ettei vakuutus juuri tätä hommaa korvaa.
Mutta siinäpä mahtipontinen kirkko.
Siinä kelpaa papin puhua kansaa kuuliaiseksi keisarille ja tsaarille.
Luther on pantu nurkkaan häpeämään, ei lasketa esiintymään.