Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan? Jos äijä käyttäytyy välillä vähän omituisesti, pitää kuulemma ottaa lisää lääkettä. Täytyy kohta ostaa sellainen annostelija, ei noissa enään laskuissa pysy. Tähän sitä on sitten tultu.
Tuulet olisi kyllä mallillaan, jos meinaan tuonne suomeen päin aikoisi. Suuntanuoli näyttää suoraan Tallinnan matalalta kohti Helsingin majakkaa. Mutta mitä minä suomessa? Tunnen itseni vieraaksi siellä. Lämpöäkin näyttää 5 astetta ilmassa ja 4 vedessä.
Minä keitän Gruusian mummolta ostettua teetä.
Paistan aamupalaksi vapaan kananmunia. Minä en kyllä usko että ne kanat vapaita on. Metsään ne juoksisi ja kettu veisi.
Kunnon aamupalaan kuuluu Merevaik. Ei pidä sekoittaa sitä mihinkään toiseen vaikkuun, korvavaikkuun tai sellaiseen.
Merevaik on muuten suomeksi meripihka.
Kevät koittaa, hevoskastanjat lykkää lehtiä voimalla.
Käyn bussilla seikkailemassa. Auto on vähän hankala, sille pitää aina etsiä parkkimiskohta.
Huonompi osaisille tarjotaan pankista autolainaa. Minä kävin syksyllä heräteostoksena Ooppelin ostamassa. Kävin automaatilla, nostin tukon rahaa. Sellaisen summan sai kertanostolla. Sitten menin myyjän juttusille. Sanoin että teen tarjouksen. Myyjä jäi kuuntelemaan, tarjosin 1/3 siitä pyyntihinnasta, sanoin että käännän kohta selän, enkä tule takaisin. Niin minulle jäi auto, eikä tarvinnut ottaa lainaa. Joku tuttava kysyi että mitä jos auto hajoaa? Minä että otan repun mukaan, jätän avaimet virtalukkoon. Potkaisen oven kiinni ja jatkan taksilla. Ei se sen kummempaa ole.
Voisinhan minä tõuksilla mennä, tai Dahonin rattaalla. Mutta bussi on kiva.
Eipä täällä paljon turisteja näy. Ei silti, en minä turisteja kaipaa. Mutta kuppilat ja kaupat kuulemma kaipaavat.