Vakoojia pörrää laivalta pilvin pimein

0i kuinka kaunis on aamu, hyvä että olin jo meren ylittänyt. Tuollahan oli aivan tyyni, olisin jäänyt merihätään suomenlahdella kauheaan tyynyyteen.Vielä huomasin että minulla on saalingissa Eestin vieraslippu.Otin sen alas ja laitoin tutun Kalevi jahtklubin viirin tilalle. Kalevipojad soomes.Vähän päivänmittaan tuulikin nousi, jökötin vain sinnikkäästi samassa rannassa.Lähdin ja kävelin ei omia polkuja, vaan  toisten tekemiä polkuja.Läpi aarnimetsän.Läpi miinakentän, tuollaisia hyppymiinoja oli siroteltu.Päädyin tänne Myrskykalliolle, täällä olen aina keväisin käynyt tähyilemässä. Odottanut tuulta joka on minut Eestiin vienyt. Nyt vain muuten katselin. Täällä pörräsi tuollaisia vakoilukoneita, tuppasivat lähelle surisemaan. Ehkä vakoilivat tuota vieressä olevaa sotilas-aluettaNiitä lähti nähtävästi tuolta purjelaivalta, tunsin heti että tuo ei ole suomalainen laiva. Suomessa ei tietääkseni ole yhtään liikkuvaa raakapurjelaivaa. Se yksi Gerda on tietääkseni karaoke laivana Raumalla. Eikä siinä ole kuin kaksi mastoa.Palasin veneelle, tuo poiju oli jotenkin liikkunut lähemmäksi. Päätin vetää sen rantaan ystävien avustaessa.Tuolla moottoriveneellä vedin, tai siis työnsin poijun painoineen rannan viereen. Kyllä paino oli kiinni ja ketjukin kunnossa.Se poiju oli vain jotenkin ollut liian kovassa vedossa ja tullut lähemmäksi. Kävin viemässä sen takaisin oikealle kohdalle. Että sellainen päivä, kivaa oli. Edessä uusi päivä ja uudet kujeet. Taidan suorittaa pienimuotoisen merimatkan…