Eilen viereen ilmestyi pieni purjevene. Näillä oli 2 vuotias lapsi mukana. Äkkiä kiireellä lapselle puuroa keittämään alkoivat. Heillä oli sellainen tenukeitin, sillä menee ikä ja terveys kun kannun vettä panee keittäen. Minä sanoin, antakaa se kannu minulle, minä teen teille vettä. Niin minä keittelin illalla ja aamulla vielä useita pannullisia vettä. Sanoin että voitte tulla ruokaakin tekemään minun luokseni kaasuliedellä, sillä käy nopeasti. Eivät kuitenkaan halunneet.
Suunnittelen että olen saaressa pari päivää. Ei tullut mitään, kohta heti aamupäivällä köydet irti ja menemään.
Puhelimeni arpoo jostain vanhoja kuvia, tänään tuli tällainen. Siinä pistetään Birgitalla luovia oikein tosissaan. Voipi olla jossain Gotlannin lähellä, sellainen muistikuva.
Tänään oli sellaista rauhallista purjehdusta.
Ei ollut kummoinen tuuli, mutta kyllä sillä eteenpäin pääsi. Toisia tuli vastaan.
Ja taas tuli näitä väkisin veneilijöitä. Moottorilla ja hirveällä pärinällä väkisin painetaan aalloista läpi, niin että vesi persiistä lentää. Purjeveneet enemmänkin luovivat tuulten mukaan minne tuuli kuljettaa.
Tällainen vanha troolari mennä ryskytti myös. Sininen korsteenista nouseva savu ei kameraan tallentunut. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin siellä istuu pyöreänaamainen isomahainen ukko ruorissa. Illalla panee kaasugrillin ja siihen iskee monta kiloa halvinta mahdollista makkaraa ja niitä syö ja kiroaa polttoaineen hintaa.
Minä vedän tiukkaan vastaiseen ja katselen maisemia ja muiden menoa.
Tuollainen veti ohitse, oli siirtynyt väkisin veneilijöiden kastiin. Oli reppanalla hermo mennyt ja koneen käynnistänyt. Se on vähän kuin sodassa moraalia ammutaan, sarjatulta taivaalle.
Alkaa näkymään Tammisaari, minä tähtään sinne.
Täältä minä läksin melko tarkkaan 4 kuukautta sitten. Ympyrä on tullut täyteen.
Eipä ollut silloin laiturissa muita, nyt on sillä aikaa muutkin uskaltautuneet liikkeelle….