Aamulla heräsin jonkinlaiseen sumuun tuolla Gölisnäsissä. Väliin vettäkin heittivät niskaan taivaan haltijat. Varmaankin samaan tapaan naureskellen, kun minä olen joskus kussut kusiaispesään. Luulen minä. Lopuksi päätin kuitenkin lähteä ja lähdinkin. Porkkalan seljän laidalla tulin toisiin aatoksiin. Perhanan jyrinä kuuluu mereltä sumun keskeltä.
Päätinkin rantautua meripelastus seuran koulutuskeskuksen laituriin. Kohtapuoliin äijiä käveli laiturilla, sanoin ettei hotsita purjehdus, josko jään tähän. Tervetuloa toivottivat ja kehottivat käynmään katsomassa heidän museotaan.
On sano vehkeet muuttuneet, tuollaisilla joutuu herkästi itse pelastettavaksi.
Panin perunat kiehumaan ja se auttoi, sumu hälveni. Nyt enään välillä sumulauttoja.
Nyt minä tiedän mistä se hullu myrinä lähtee ja sumu ja usva nousee.
Siellä oli tuollaisia helvetinkoneita, panivat pökköä pesään ja usvaa putkeen. Ihan suomen sotalippu niissä oli, ei niitä tarvi pelätä. Lópuksi päädyin Lauttasaareen, Hsk laituriin yöksi.
Jos joku ihmettelee, että eikö ole merellä sumussa ja tuulessa kylmä, voin kokemuksesta todeta että on…