Tiistaina oli tuulinen päivä, mittarit näytti iltasella Tallinnan matalalla 17,9m/s keskituulta, puuskat myrskylukemissa.
Aamulla ei ollut kuin 12, mutta maininki tuli aallonmurtajalta sisään. Vene oli kuudella köydellä kiinni, laituri hyppi eri tahtiin kuin vene. Onneksi tuuli kääntyi, mutta samalla nousi.
Eipä ollut lähtöhalujakaan. Halusin saareen tutustua. Kävin kysymässä neito satamakapteenilta pitääkö minun lähteä? Ei kuulemma pidä lähteä, kun ei halua. No pitäisikö maksaa? Kyllä yleensä maksetaan kuulemma, ehdotti että ala töitä tekemään. Tarjosi kivenmurikoiden pyörittelyä tuollaisen kuormausluiskan vieressä. Kieltäydyin kohteliaasti.
Sitten sanoi että tuulta on niin paljon, että Naissaari on hätäsatamana. Kirjoittaa satamakirjaan, että odotin ”myrskyn” laantumista. Illalla kävin 4 euron suihkussa, neito sanoi että katsotaan maksua sitten myöhemmin. Minulla oli raha valmiina kädessä. Mutta ei tullut satamakapteeni takaisin, että olisin maksanut.
Veturinkuljettajan töitäkin olisi ollut tarjolla, tuo junaliikenne seisoo kun pisti viranomaiset 4200 euron uhkasakon, ettei saa kaupallista liikennettä harjoittaa. Nyt suunnittelevat sellaista hyväntekeväisyys yhdistystä liikennöimään. 
Kiertelin fillarilla pitkin saarta, raskasta ajaa tuollaisella upottavalla hiekalla.
Majakalla oli tuollainen koira, aika paksu pullukka. Se lähti minua seuraamaan. Välillä yritin ehdottaa että lähde takaisin kotiin. Pysähtyi ja katseli surullisena, kun jatkoin matkaa hölkkäsi perässä. Jäi kuitenkin jälkeen.
Neito satamakapteeni kertoi että todennäköisesti tulee kohta satamaan, jonkun pitää se takaisin kotiin viedä. On joskus ollut monta päivää satamassa ennen kuin on takaisin viety. Odotan kas tulee koira, matkaa oli jotain 5 kilometriä. Kai minun pitää koira takaisin viedä…