Sunnuntai iltapäivänä tuli jälleen sellainen lähtemisen halu. Tempaisin purjeet ylös ja lähdin kiertämään saarta. Tarkoitus oli mennä Porkkalaan, kuten ystävilleni kerroinkin. 
Lämmintä oli varmaankin sen 20. Istuin ilman paitaa ja shortsit jalassa. Vastaan alkoi tulla muita veneitä paljon. Niillä oli toppatakit ja pipot päässä. Siis veneilijöillä, ei veneillä. No tietysti ajattelee että nämä menevät vastatuuleen, niinkuin menivätkin. 
Mutta kohta vetäisin ohitse kahdesta samaansuuntaan kulkevasta, myös niillä toppahaalarit. Ei minun ollut kylmä. Vähän arvuuttelin että mitä ne minusta ajattelevat, hullu vetää ilman paitaa ohi. Iloisesti vilkuttaa mennessään. Luovii edestakaisin, kunnes yhdellä luovilla suunta jääkin päälle.
Luovin tuon Isosaaren kulman luota, yhtäkkiä tajusin että kompassissa on tuttu suunta 1.92. Perskuta, tämä suuntahan vie, eli tuo Tallinnaan. Minä tunnen että se tuo, se ei ole mitään viemistä.
Autopilotti ohjaa kun tulee nälkä, vauhdissa tacot. 
Viireistä valitsin sopivan saalinkiin, tuttu sini-must-valge lippu. 
Aurinko lähti ja jätti minut jälleen yksin merelle, tuuli on sentään ystäväni.
Sinne läksi aurinko. Jälleen tuuli yritti viedä minua Kuradin munan päälle, jälleen luovia.
Jälleen kuunsilta näyttää tien Piritaan, tosin osaan jo pimeässäkin tämän polun. Kello 2 yöllä oman kerhon omaan laituriin, Kalev jahtklubi. Miten minusta on tullut tällainen yökyöpeli???….