Kun tulin aamulenkiltä satamakapteeni alkoi ehdotella että olisi töitä. Enkö ryhtyisi Tuukerin turvaksi. En minä ollut moista sanaa kuullut, jotenkin arvasin että se olisi hinaaja. Se on kuitenkin sukeltaja. Sukeltaja oli tulossa tarkistamaan laiturien kiinnitysketjuja. Minähän suostuin oitis, palkkakin oli hyvä. Saan saunan avaimet ja saunoa kun tahdon.
Tuuker tuli Tallinnasta asti ja esittelimme toisemme. Tämä alkoi kaivella tavaroita takakontista ja samalla juttelimme kaikkea ja hän kertoi mitä minä teen.
Mies vetäisi pullot selkään ja laiturille käpätteli.
Laiturilla vielä viimeeiset tarkistukset ja äijä mereen.
Siellä se mies mennä viiletti. Sanoi että jos ei ala tuntiin kuulumaan niin sitten on jotain pielessä. Kuplia vain nousi kun tämä ui sameassa vedessä.
No minä lähinnä valvoin ettei veneet ahdistele sukeltajaa.
No oli minulla sen verran hommia että täytyi tätä juuri vesille laskettua tuliterää ja varustamatointa Saare 47 jalkaista vähän komennella, että viekää vähän kauemmaksi.
Tuohon minä sen komensin, olin meinaan samalla satamakapteeni. Tai ainakin satamakapteenin apupoika.
Tämän Saare paatin nimi oli Suur Chaos, suuri kaaos. Enteileeköhän se jotain? Tuo on tämän veistämön johtajan vene, kertoo huhut ja samalla ensimmäinen 47 malli.
Minä jatkoin tärkeää työtäni, olen omiani tälläisessä komentohommissa. Ylikersantin komentoäänellä annan ohjeita, eli käskyjä.
Sukeltajaa en komenna. Tämä antoi raportin millaiset ketjut olivat, sanoin että lähetä tilaajalle raportti, minä en ota kantaa. Huomenna uudet kujeet….