Kihnu on kiva saari. Vakituisia asukkaita 500, kesällä paljon enemmän.
Aamulla laivaan tuli turisteja, mukana suomalainen pari moottoripyörällä. Kävin jututtamassa, kun itselläkin on ollut samanlainen pyörä. Olivat kovin pettyneitä Kihnun saareen. Olivat edellisenä iltana tulleet, kiersivät saaren tunnissa ja olisivat jo pois halunneet. Laiva lähti vasta aamulla.
Moottoripyörä tekee nähtävästi jotenkin elämän kiireeksi, kuin amfetamiini. Purjeveneellä ja fillarilla voi katsella maisemia ja ihmetellä maailman menoa. Moottoripyörällä ja moottoriveneellä näkee vain eteensä. Fillarit ja purjeveneet hidastelevat edessä ja jopa mutkittelevat, tahallaan ärsyttävät moottorilla nykyaikaisesti kulkevaa. Ne laitapuolen kulkijat lihasten ja tuulen voimalla liikkujat, vain katselevat taivaalle ja ihmettelevät pilviä. Koko elämä karkaa kädestä, jos ei niistä heti ohi pääse.
Minä vetelen fillarilla ja katselen nähtävyyksiä.
Majakkaan kiipeän aina, kun vaan saan oven auki.
Kirkot käyn katsomassa joka kylässä, vaikka kuinka pakana olenkin.
Museossa istun ja juttelen henkilökunnan kanssa maailman menosta. Satamakapteenin kanssa neuvottelen oman hinnaston…
Kihnu, meeldid minule….