Kun tulin tämä Soela niminen laiva seisoi tuolla joen vastarannalla.
Sitten ne ajoivat laivan tuohon kelluvalle kuivatelakalle. Pumppasivat telakasta vedet pois ja laiva nousi kuiville. Kätevä systeemi. Mitäkin tekivät, painepesurilla ainakin pesivät pohjaa ja ehkä jotain muutakin tekemistä. Sitten laiva kohta olikin jo pois lähtenyt ja telakka tyhjä. Tämä Soela ajaa Sõru-Triigi linjalla, eli Hiiumaa Saaremaa väliä.
Minä sain miehistöä, 4 vuotias puhdasrotuinen eestin poikalapsi. Oi kuinka meillä on riemu yhdessä tutustua maailmaan. Näimme kun miehet seisoi joessa napaa myöten ja yrittävät kovasti kalastaa. Meillä oli pilkki ja ostimme matoja ja yritimme myös kalastaa veneen partaalta. Ei tullut kalaa, mutta kivaa oli.
Sahanpuru laiva oli lähdössä, löi armottomat lähtösauhut korsteenista taivaalle ja laiva lähti. Ei ollut lapsi ennen rahtilaivaa lähdössä nähnyt.
Tarkkasilmäinen matruusini huomasi heti ja kysyi, miksi yhdellä on tolpan nokassa lennukki?
Mutta olikin lennukki. Kerroin että siinä veneessä elää ilmailuhenkistä porukkaa, en minä muuta syytä keksi.
Välillä pikkaisen vettä viskasi niskaan, sen ajalla otamme päiväunet. Kun heräämme aurinko paistaa jälleen.
Keräämme rohkeutta huomiseksi. Otamme lippalakin ja panemme laiturille ja alamme laulamaan suomalaisia lastenlauluja. Rahan tulo on varmaa, toiset antavat rahaa kun tykkäävät. Ne jotka eivät tykkää meidän epävireisestä, mutta kovaäänisestä laulamisesta, antavat rahaa kun lopetamme. Lopussa kaikki taputtavat tyytyväisenä. Eiköhän sillä helposti jäätelörahat tienaa…