Ennen lähtöä kävin vielä kaupassa. Mieskööri lauloi tosi hienosti ja kitara soi. Siis kyseessä oli kööri, ei kuoro. Kyllä kööristäkin voi hyvä laulu ulos tulla, useimmiten kuitenkaan ei. Tästä kööristä lähti hyvä ääni. Lauloivat merimieslauluja hienolla äänellä.
Siinä oli kitaransoittajan polttarit. Miehen edessä oli kuppi ja kun joku heitti kolikon niin äijät vieressä karjaisi riemuhuudon. 
Joku oli antanut kananmuniakin paketin. Minä viskasin miehelle 10 euroa. Mieskööri vieressä nosti niin suuren älämölön, huraa huudon, että kauppias tuli ja viskasi juhlakalun mäelle saattajineen. Minä yritin kertoa että minun vika kun villitsin. Kauppias sanoi että lähde vain sinäkin ulos. No olinkin ostokseni jo tehnyt.
Niin äijät jäi kadulle laulamaan ja minä läksin satamaan. Toivotin vielä juhlakalulle: ”Voimia valitsemallesi tielle.”
Lauantaina taivas oli tuollainen, kopioin lehtikuvasta.
Lähdön hetkellä taivas oli jo paljon parempi. Tuo kuvassa näkyvä hahmo on muuten Töll. Piret ei tullut kuvaan.
Sinne jäi Kuressaari. Tulen takaisin, tiedän sen. Saarelaiset ovat ystävällistä väkeä.
Kun pääsin siitä kaivetusta ojasta läpi oli aika nostaa purje.
Tuuli oli aika myötäinen, fokalla kulki 5 solmua. Fokalla toimii autopilottikin, helpompaa menoa.
Abrukan luota Saaremaan rannikkoa kohti koillista.
Noin 8 tunnin ihmettelyn ja yhden sadekuuron jälkeen olikin edessä Kuivastu.
Satamakapteeni tuli laiturille vastaan. Piirivalve oli ilmoittanut, että Birgitta on kohta kohdalla.
Tämä Töll oli laiturissa kun tulin, yöksi kun Töll lähti pois tuli vaimonsa Piret minun viereeni yöksi. Ei minulla mitään sitä vastaan ollut.