Eestissä on pienemmässäkin kylässä omat kommandojoukot. Tässä Ruhnun saaren päästekommandot. Päästävät pulasta, kuten tämän säärenväristäjällä liikkuneen miehen josta vain saappaat näkyvät. Päästekommandoja ei pidä sekoittaa lapsenpäästäjiin, molemmat kyllä tulevat kun on hätä ja kiire.
Majakkaan myös kiipesin. Hatusta pidin kiinni kun keskustelin ilmojenhaltijoiden kanssa
Kirkot myös katsomassa. Vanhempi on rakennettu 1643, osia tietysti uusittu paljon välillä. Jostain syystä saarelaisten Jumala ei ole kuullut näin matalasta majasta lähetettyjä rukouksia, joten viereen on pitänyt laittaa suurempi. Olisi mielenkiintoista tietää joko nyt rukouksiin vastattiin. Miksei nämä kiipeä sinne majakantorniin rukoilemaan, minä esitän ilmojen haltijoille aina omat pienet toiveeni ja pyyntöni majakasta. Kirkkoja vain ihmettelen, niiden mahtavuutta ja tarkoitusta.
Kävin kysymässä saaren voima-asemalta töitä, yksi voimakonemiehistä jää kohta eläkkeelle. Olisi ollut leppoisa homma, ei tuollainen 250kW agrikaatti päivittäistä huoltoa tarvi. Kahdella koneella vuorotellen syötetään saareen virtaa, moottorit saa tunteja sen 8760 vuodessa yhteensä. Eli vähänpäälle 4000 per kone. Neljässä vuodessa kone on vaihtokypsä. Tässä vähän mallia kuinka koneet pitäisi kestää, esim veneissä.
Aloin kuitenkin epäillä jaksamistani 57 asukkaan saarella, talvella on hiljaista. Kesällä turistia hyppää suurten rahojen kanssa ilahduttamassa paikallisia.
Joten eteenpäin…