Kävin vielä kaupungilla kääntymässä, kun kerran oikein suomeen tuli tultua. Ihastelin tätä vanhaa rakennusta. Tämä on rakennettu 1920 vuonna, siinä sijaitsi rautatiehallitus. Sitten yhtiömuutosten jälkeen siihen tuli VR pääkonttori, jossa pääjohtajat ja muut johtajat johtivat firmaa. Nyt nekin on johonkin mainostv studioon viety ja tilalle on tullut hotelli.
Se on kyllä parempiosaisten hotelli, minun hotellini ovat muutaman kympin hotelleja.
Kävin Lidlissä jälleen ostoksilla, nyt olisi ollut lakritsi jugurttia. Minä muistin kuitenkin kun henkilääkärini kielsi lakrtisin syönnin. Joten en ostanut jugurttia.
Olen jotenkin ulkopuolinen kävellessäni asematunnelissa maski naamalla. Katselen mainoksia jossa lukee ”älä jätä käymättä terapiassa”. Joku ryhmittymä tahtoo nähtävästi että kaikki ihmiset kävisivät terapiassa. Kaikkea sitä kuulee. Nyt riittää, olen pudonnut lopullisesti kärryiltä. Ennen kallonkutistajalle mentiin jos päässä oli vika, mentiin korjaamaan rikki mennyttä mieltä. Ei pidä mennä sorkkimaan ehjää päätä, siitä ei hyvä seuraa. Psykopaatti terapeutti tekee päästä sellaisen ettei sen kanssa pärjää enään ollenkaan. Parempi kuin vain pitää oman päänsä.
On aika lähteä. Nostin purjeen ylös ja lähdin. On meinaan omat terapiat.
Sinne jää Helsinki seljän taakse, alkoi siepata terapiat ja niihin houkuttelut.
Ja kaikenmaailman kasvonaamiot myös.
Kiihdytin vauhdin äärimmileen, ei se silti ollut kuin sellainen mummon potkukelkkavauhti. Riittää minulle.
Tuosta Kuninkaan salmesta pyyhkäisin läpi ja kierähdinkin itäänpäin.
Sidoin veneen kiinni tähän laituriin ja teen pieniä säätöjä veneeseen.
Alan valmistautua….