Aamulla alkoi taivaalta kuulua pörinää.
Miehet temppuilivat riippuvissa liitimissään. Minä en halua sellaista kokeilla.
Enkä oikein tuollaisestakaan välitä. Perin eriskummallisen näköinen on näiden vene.
Minä olen tuolla Dahonilla ajanut aika paljon. Nyt oli aika tehdä pieni huolto.
Renkaat olivat aivan sliksit. Useamman tuhatta kilometriä kyllä näillä ajettu. Sileät renkaat on joissain tilanteissa liukkaat, syytä vaihtaa.
Ihan asfaltti renkaat nämä on, sellaiset karkeat on raskaammat ajaa. Nämä vierii hyvin ja leveyttä on niin ettei heti hiekkaan uppoa.
Eteen ja taakse renkaat.
Schwalbe, kuuluisa saksalainen fillarin kumien valmistaja. Suomesta ei löytynyt just tuota kokoa, piti saksasta tilata.
Tosin, Indonesiassa nuokin sitten nykyjään tehdään.
Lähdimpä sitten kokeilemaan uusia renkaita.
Kohti Lasnamäkeä.
Olen kuulemma hyvä liikkuja.
Kevyenliikenteen väylää, Lasnamäki häämöttää jo.
Sitten täti ajoi minua vastaan. Eihän siinä mitään uutta ja ihmeellistä, kyllähän tuossa tilaa piisaa hyvin. Vaan ei piisannut. Se perhanan venäläinen täti meni jotenkin sekaisin, alkoi kiilata 10 metrin päästä minun puolelleni. Tuollainen bussi tuli vastaan, kadulle ei voinut väistää. Jarrutin ja samassa täti pörkkäsi ohjaustankoon, niin että molemmat nurin asfaltilla. Menin tätiä ylös auttamaan ja tämä alkoi minua moittia venäjäksi, että tämän päälle ajoin. Minä että etkö sinä ole tuohon ikään oppinut että oikealla reunalla ajetaan?
Tämä vain toisteli että hän ajoi oikealla. Me molemmat olimme oikealla väitti. Ei täti itseään loukannut eikä suostunut ymmärtämään että hän kääntyi vasemmalle ja yritti väärältä puolelta sivuuttaa.
No eipä minullakaan muuta kuin pieni jälki kyynärpäässä. Toivotin tädille hyvää loppuelämää, yritin vielä että koita nyt keskittyä siihen miten liikenteessä liikutaan.
Yritin ensin vähän käärettä laittaa laastarilla. Eihän se pysy. Panin tukon talouspaperia muoviteipillä, hyvä tuli.
Mustanmeren makuja, Khinkalit….