Tämän takia minä tänne takaisin käännyin Tallinnasta. Tarton kevätmarkkinat.
Mitenkäs se meni? Alussa oli vain henki joka käppäili tyhjyydessä, jotenkin niin se meni.
Minä lykkäsin teltan pystyyn ja minun työni oli ensi alkuun tehty.
Kuljeskelin ja katselin Raekoja platsia, eli raatihuoneen toria.
Hiljaa virtaa Emajõgi aamulla.
Tuollaisia on muutama tullut. Sinne sopii sitten kiivetä ja palkattu kuski lähtee viemään. Siellä istutaan ylhäällä ja vietetään laatuaikaa. Musiikki kaikuu ihan helvetin kovaa ja käsiä heilutellaan. Kai se on muiden huomion herättämiseksi.
Mutta jo alkaa virkistyä meininki.
Myyjiä alkaa kerääntyä. tuttujakin on aika paljonkin.
Kaikilla oli tahtominen päällä, tai ainakin useimmilla.
Ostajista ei paljon tuttuja näe, mutta myyjistä kyllä. Minä joutessani kävin monen kanssa juttelemassa. Juttelimme vanhoista hyvistä ajoista. Monet kertoivat elämästä Tartossa neuvostoliiton aikoina, minä elämästä suomessa. Haukuttiin Putina ja kehuttiin ukrainalaisia.
Kansalla oli tekemisen meininki päällä, samoin myyjillä.
Tulihan se tällekin päivälle ilta. Uudet bussipiletid on jälleen ostettu, kun tätä joku lukee olen jälleen jo kaukana. Periksi ei anneta…