Jokunen paatti lähti, ketään ei tullut tilalle. Tai tuli yksi tuttuni Saarenmaalta, tämä oli ostanut syksyllä uuden veneen. Tällä oli sellainen 20 jalkainen aiemmin, päivitti kerralla 37 jalkaiseksi. Oli käynyt Abrukan saarella seikkailemassa ja tuli muutaman metrin sivutuulessa takaisin. Katsoin parhaaksi mennä toveria vastaan laiturille. Apu olikin tarpeen, 37 jalkainen peruuttaa poiju keulaan napaten laiturin reunaan on toinen asia kuin pienellä kylkikiinnitykseen. Aika show. Mies oli totinen ruorissa ja tuli uudestaan ja uudestaan, rouva ei saanut poijua keulasta kun poiju jäi niin kauaksi. Sitten poijusta sai kiinni, mutta minulle heitetty köysi oli niin sykkyrällä ette se kantanut minulle asti. Keula oli irroitettava ja ei kun uusiksi. Totesin rouvalle että ei mitään hätää niin kauan kuin kapteenilla hermot pitävät. Rouva epäili että kohta pettää. Minä että ei sillä hermot petä, ei saa pettää, silloin on kaikki pilalla. (vaikka näyttikin aika kuumana käyvän jo kapteeni.) Lopuksi saatiin laiva laituriin, meinasin ensin heittää vitsin, suurempi vene, suuremmat murheet. Mutta katsoin parhaaksi vaieta ja kapteenin jäähtyä.
Siinähän ne tärkeimmät, välillä syömässä Päevakassa.
Välillä vähän rattaalla rinkiä…