Aurinko nousi kun aloin Haapsalusta lähtövalmisteluja tekemään. 
Muutama vierasvene oli satamassa. Loput omia.
Nuo taas ovat kalastus troolareita. Lähtevät syksymmällä tienaamaan.
Jälleen vauhdissa aamupalaa.
Yllättävän kova virta oli Voosi kurk:ssa, siinä Vormsi saaren ja Noa Rootsin välisessä salmessa. Jääpoiju näytti kuin uisi eteenpäin.
Sitten loppuivat saaret suojaamasta, reivi purjeeseen ja mentiin.
Osmussaari oli viimeinen Eestin saari, sekin oli kyllä tuulen alapuolella.
Laivat ja pilvet olivat seuranani. Autopilotti ei pärjää mainingissa, joten äijä istuu ja ohjaa.
Russarön majakka tietä näyttää. Sen jälkeen piti tehdä päätös, jatkanko vai käännynkö Hankoon. Niinhän minä jatkoin. Tuollainen suomenlahden ylitys ei vielä tunnu missään. Sitäpaitsi kun kiersin Hankoniemen oli senverran saaria suojana, että autopilottikin oli jälleen yhteistyökykyinen.
Oli Hangon jälkeen jo muitakin liikkellä. Ei tuo oikein purjeveneeltä näytä, mutta purjeet oli saanut ylös. Tuo kahvelipurje kyllä keikkui ihmeellisesti, mutta niin vain purjehti.
Tämä taas näytti purjeveneeltä, mutta moottorilla veteli sivumyötäistä aika rivakasti vielä. No ehkä niinkin voi sitten kokea ”purjehtimisen riemua.”
76 merimailin jälkeen tämän päivän purjehdukset alkoi riittämään. Tuohon laituriin kiinni yöksi.
Vielä otin Eestin vieraslipun alas saalingista, vaihdoin KJK viirin tilalle.
Tämänkertainen reissu Eestissä ja Latviassa kesti reilu 2 kuukautta.
Tai sitten se onkin toisinpäin, tulin Suomeen käväisemään, ajattelin olla jokusen viikon ja lähden takaisin kotiin. Sinne missä elän….