Tässä yksipäivä satuin olemaan veneen kannella ja näin että tuollainen pieni vene tuli myötätuulessa satamaa kohti.
Niillä ei se veneen perässä ollut perämoottori toiminut, tulivat vähän purjetta keulassa nostettuna aika kovaa. Yrittivät ottaa poijusta kiinni vauhdissa, eivät saaneet köyttä solmuun. Paatti liikkui niin rivakasti ja mitään hakaa ei tietysti ollut. Käsin ei jaksa pientäkään venettä pitää poijussa kiinni tällä tuulella.
Niinhän se ajautui kyljittäin laituriin hyppäämään tuulen puolelle. Minä viskasin omia lepuuttajia pari väliin vielä ettei näiden vene aivan hajoa. Satamakapteeni tuli apuun ja vei näiden punaisen polypropeeni pyykkinarun poijuun. Sitten vetivät toisella köydellä kumiveneellä lähemmäksi poijua veneen, sitten ei enää mitään hätää ollutkaan.
Näillä takaköysinä samaa 6mm pyykkinaruköyttä ja alkoivat sitoa venettä takaa kiinni. Minä heitin näille Latvian pojille yhden vanhan skuuttiköyden, että ota tämä. Yksi toinen naapuri antoi toisen köyden. Minusta tuossa veneessä on jonkinlainen sisäkonekin, nähtävästi sekin hajalla. Nyt vene seisoo tuossa tyhjillään, nähtävästi kone on korjattavana ja miehistö toipumassa meren ylityksestä.
Nämä jahtklubin vanhat kelmit naureskelivat, kun kohtasimme rannalla. Kysyivät miten minä kokoajan olen paikalla kun jotain sattuu? 
Tuuli on jo vaipunut, osa veneistä on häipynyt. Vieraita on minä, pari muutakin Suomalaista, joista toisella Ahvenanmaan lippu. Pari Eestiläistä Tallinnasta ja Latvialaiset. Loput onkin paikallisten veneitä Pärnusta.
Tässä ei ole majakkaa lähellä, jossa saisi käydä esittämässä toivomuksia tuultenjumalille. Tuollainen kirkko olisi, sen terävästä kupolista myös lähtisi rukoukset rivakasti taivaalle. Mutta eihän minua pakanaa sinne lasketa.
Kuka muuten tuntee lipun? Hep, tuttu lippu. Olen käynyt siellä.
Odottelen Pärnussa sopivaa tuulta, oikeaa voimakkuutta ja suuntaa. Tiedän sen tulevan ennemmin tai myöhemmin. Ennustusten mukaan ennemmin. Tänään ei vielä ole se päivä…