Eipä ole tullut kirjoitettua. Hyppäsin bussiin ja matkustin jälleen täältä merentakuselta maalta kotipuoleen. Aina varma Lux Expres, koskaan ei pety.
Tämä maa on niin pieni, että toiselta laidalta toiselle matkustaa muutamassa tunnissa.
Kotikaupunkini Tartu, en varmaan osaisikaan muualla enään elää.
Kävin hautausmaalla, lähinnä olin seuramiehenä. Täällä yksi juutalais muori oli huolissaan. Ystävät on monet kuollut ja muualla maailmalla. Tämä on syntynyt 30 luvulla itsenäisessä Viron tasavallassa. Sen jälkeen miehitetyssä neuvostoliiton viron federaatiossa. Sieltä Moldovaan jossa asui kauan. Sieltä Israeliin jossa asui samaan maailman aikaan, kuin minä olin Syyriassa. Sieltä Neuvostoliiton kaaduttua muutti takaisin itsenäiseen Viroon.
Muori oli huolissaan että mihin hänet haudataan. Tuossa oli tyhjä paikka, luvattiin hänelle se järjästää ja varattiinkiin se. Tämä että mahtaakohan kukaan käydä hänen haudallaan. Minä kunnostin tuossa olevan hylätyn penkin ja lupasin että minä käyn joskus istumassa ja kertomassa kuulumisia. Muori oli oikein tyytyväinen.
Tai ei tämä ole mikään muori ole. Vanha kuin taivas kylläkin. Mutta aina pukeutuu ulos hienompiin vaatteisiin ja käyttäytyy ylväästi. Tiedättehän, kuin sellainen Stokmannilla käyvä, ruotsia puhuva konkkanokka. Minä pidän hänestä, välillä vien läheisestä leipätehtaasta leipää.
Mutta siitä se sitten taas alkoi. Autolla lähelle venäjän rajaa ja teltat pystyyn.
Vastseliin maalaisten markkinat.
Välillä myymässä, välillä kävin tuttuja suojeluskuntalaisia tervehtimässä. Vielä ne minut, vanhan sotaratsun muistaa ja ihan nimeltä huikkaa.
Jälleen samat asiat. Eetteriä litran pulloissa, 50 euroa litra.Sama mies myy koivun kääpä uutetta, on kuulemma niin terveellistä ja parantavaa. Minä en usko, enkä kellekään suosittele moisia kasvaimia.
Pontikkaa myös myydään, snapseina tai sitten pullottain. Siitä sitten illalla tavarat autoon ja kohti kotia. Kotona joitain tavaroita autosta pois ja uusia tilalle. Yöllä vähän unta ja jälleen tien päälle. On Juhannus aatto.
Aamulla aikaisin paikalle, tämän paikan nimi on Vastseliina.
Taas sama jumalan teatteri pyörähtää käyntiin. Vieressä yksi suomessa asuva virolainen myi tavaroita, kuulemma antiikkia. Tällä oli sellainen vanha pyörillä liikkuva potkukelkka. Sellaisella joskus vanhat liikkuivat. Minä kerroin miehelle että sitten on vanha kun vanhat morsiamet tulee tuollaisella vastaan. Nauroi jutulle vielä lähtiessäänkin, oli myynyt kelkan 30 eurolla.
Mutta niin loppui sekin teatteri aikoinaan. Jälleen tavarat autoon ja kotiin. Suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Tulee hyvä uni.