Fillarissa oli ketjut kuluneet, kestivät noin 2500km. Kyllähän niillä muuten olisi ajellut, mutta alkavat hammaspyöriä syömään. Sekä ketjut alkoivat tippua etulimpulta alas. Läksin fillariliikkeeseen koska ei ollut ketjunkatkaisimia veneellä. Sitten soittivat tunnin päästä että fillari on valmis.
Perskuta, olivat laittaneet uuden ketjun, se oli 8 vaihteella aivan löysällä roikkuen. Minä ihmettelin että miten se nyt noin on? Ei saa kuulemma paremmin, tuo vaihteen häkki on niin lyhyt. No niinhän se onkin kun vanne on vain 20 tuumainen. Pidemmällä vaihtajalla se tulee liian lähelle maata ja ottaa katukiviin kiinni. Nämä sitten sanoivat, että voivat vaihtaa vanhan ketjun takaisin jos ei kelpaa.
No ei nyt sentään vanhaa takaisin panna, pyysin kuusioavaimen, avasin ruuvin ja käänsin vaihteensiirtäjää eri kulmaan, niin jopa alkoi toimia. Kysyin lähtiessä että kauanko olet näitä fillareita korjaillut? Kuulemma 15 vuotta.
Teki mieli sanoa jotain, mutta mitäpä se olisi sitten auttanut. Kun pääsin satamaan niin laitoin loputkin säädöt kohdalleen. Samalla ostin ketjun katkaisimen ja polkimen ulosvetäjän, loppui tuo pelleily. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sitä pitää huollon jälkeen korjata.
Tämä fillarihan on tietysti vähän erikoinen, etu ja takarattaan väli on niin lyhyt ja vaihteensiirtäjä on erikoisen mallinen. Sekä vaijeri vetää siinä vaihteen suuremmalle vaihteelle, päinvastoin kuin tavallisesti. Mutta uskon että amerikkalainen valmistaja on paremmin perillä, kuin nuo asentajat. Dahon on maailman suurin taittopyörien valmistaja. Kaikki on näköjään itse tehtävä. Tai ainakin tarkistettava miten on tehty.
Torilla tuli käytyä, olipa kuhinaa.
Eestin suvi on tullut, vaikka sitä ei lämpömittarista huomaa. Mittari näyttää 16 astetta. Mansikat on hyviä.
Nyt alkoi sisäinen kello, ei biologinen, vaan joku sellainen alkukantaisten vaistojen ohjaama kello tuksumaan. Tunnen sen jälleen. On jälleen tullut se aika….