Sinne jäi laituriin.

Niin minä sidoin veneen niin monella köydellä laituriin. Ei tiedä kuinka osuu laineet aallonmurtajan aukosta, voi keikuttaa.

Otin lipun pois veneen perästä, satamakapteeni tietää siitä koska olen paikalla ja koska olen veneen hyljännyt. Tietysti pitää olla lain kuuliainen, johan sen uusi pelastuslakikin vaatii. Veneestä pitää nähdä onko se hyljätty vai asuttu, lippu on siihen hyvä keino.

Tällä hetkellä tuulta on puuskissa 16.

Mutta yöllä oli yksi puuska käynyt 23m/s.

Näyttää Riigi ilmateenistus että merivesi on jo +74 senttiä sitä uutta korkeutta. Ennustus uhkaa vielä nousevan. Kannattaa varmaan katsella poijuköysiä löysätä tarvittaessa siellä paikanpäällä. Satamakapteeni kulkee kyllä pitkin laitureita ja löysäilee köysiä, miettii varmaan ammatinvalintaansa. Talvella on helpompaa.

Se uusi EH 2000 eroaa siitä vanhasta nollapisteestä täällä Pärnussa sen 19 senttiä. Miksiköhän sekin piti muuttaa?

Mutta mitäs minä, en ole paikalla ja satamakapteeni ja ystävälliset naapurit lupasivat pitää purjevenettäni silmällä. Minä lähdin sateessä kotia kohti.

Ohi Viljandin kaupungin ja Võrtsjärven rantaa. Komea silta on rakennettu tähän Emajõen yli. Emajokihan alkaa tästä Võrtsjärvestä ja päättyy Peipsi järveen.

Ajoin sadetta nopeammin, nurmikko oli vielä kuiva.

Kiireellä ruohonleikkuri esille ja lykkäämään pitkin pihaa. Hyvä leikkuri, surisee vain mennessään, eikä tarvitse käyntiin nykiä.

Teltta pitää pestä, se on niin likainen.

Letkulla vain vettä päälle ja pitkävartisella harjalla pyyhkien pesuaineella.

Vettä sataa. Tuo auto on oikea linssilude, mutta autoja on kadulla jonossa seisomassa, tämä jää portin eteen…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.