Ensin hommataan teurastamolta sean kaelakarbonaattia. Otetaan samantien pari kiloa, edullista kun on. Lyödään maustetta päälle ja jätetään marinoitumaan.
Säkistä Põrgupõhja süttä, eli helvelin hiiliä grilliin. Tulta perään. 
Erityisen hyvää tuli, oikeastaan ainakin yhtä hyvää kuin Azerbaizanin pojilla. Makkaran paisto on taaksejäänyttä elämää. 
Koira tahtoi kävelemään, joten lähdimme.
Koira on aivan intona kun näkee kaulaketjun. Hyppii ja ulisee riemuissaan. Juoksee ja haistelee. Koiralla on pitkä nenä ja tarkka hajuaisti.
Sitä minä en käsitä kuinka koira innostuu kun löytää toisen koiran sitta kasan. Minäkin haistan koiran paskan metrin päästä, luulisi että koiran hajuaistilla menisi taju kun sentin päästä nuuskii. Mutta ei, oikein innostuu koirat paskan hajusta. Vetävät haisua nokkaan niin että nuppi tutisee.
Katselin netistä purjeveneiden myynti ilmoituksia. Voi ihme millainen tarjonta Ruotsin maalla. Hinnat myös yllättävän halpoja. Pienempiä saa muutamaan kymmeneen tuhanteen kruunuun.
Oikein harmittaa kun on jo vene olemassa, ei voi uutta ostaa. Saisi kaikille tutuille esitellä kuinka sain jälleen hyvän ja halvan vehkeen. Onkohan minussa jotenkin sitä Vilenin vikaa, jos halvalla saa, pitää ostaa?