Minusta on tullut vanha, nukuin ohi auringon nousun. Örössä tuli hyvät unet.
No vaikka nukuin myöhään, ei muita vielä ollut ylhäällä kun läksin. Lähdin kiertämään saarta pohjoiskärjen ympäri, siitä kulkee armeijan väylä.
Yhtäkkiä tajusin että lepuuttajat ovat roikkumassa veneen laidalla. Se on kuulemma jotenkin häpeällistä, ehkä samaan tyyliin jos kävelee sepalus auki. Mitä sitäkin joskus ajatuksissani teen. No en minä kumpaakaan häpeä, silti nostin lepuuttajat pois, ja tarkistin sepaluksen napit. Purjeet ylös ja matka jatkuu.
Istahdin tuohon tyynyn päälle, on nähtävästi tullut istuttua veneen peräsimessä jokunen tunti ja maili.
On meinaten verraten ohueksi kulunut paikoin tämä tyyny.
Jälleen vauhdissa aamupala.
Lakki päästä kun syödään, sen verran olen vanhanaikainen.
Perskuta, punkkeja juoksee lakissa. Söin aamupalan ja ravistelin punkit mereen ja lakki päähän ja purjehtimaan.
Joitain veneitä tuli vastaan, joku purjevene. Hyvää kyytiä liikui tuokin, kuten minäkin.
Sitten näitä joista ei oikein osaa sanoa ovatko purjeveneitä vai moottoriveneitä. Mastot ainakin oli ja moottori. No oma vene kullankallis, näitä tuskin on velaksi ostettu. Ja matka näytti joutuvan, hyvä niin.
Siinä autopilotin viemänä oli aikaa katsella pilviäkin. Mielenkiintoisen näköisiä häkkyröitä.
Lopuksi ilmestyi tuollainen siluetti. Tuuli toikin tuttuun paikkaan, Utö saareen. Tuttavalle joka aamulla soitti kerroin olevani matkalla Nötö saareen. Mutta tuuli toikin Utö.
Tuohon luotsiveneen kylkeen. Lupaa tuulta, turvallisempi olla suuremman kyljen takana.
Olen ansainnut chili tacon, paljon chiliä.
Että tällainen päivä täällä tänään, kuinkahan muilla muualla?