Kamera se siinä. Muuten hyvä, mutta tuo objektiivin peitto ei aukea, eikä objektiivi tule kuvaus asentoon. Soittelin yhdelle Tallinnan miehelle joka pitää kamerakorjaamoa, ei ota puheluita vastaan. Lähetin sähköpostia, vieläkö korjaa kameroita. Vastasi että joo, lähetä tänne. On kuulemma jonoa korjaukseen. Ei ihme että on jonoa, äijä ottaa työtunnista 15 euroa. Katselin suomesta, yksi huolto kertoo tuntihinnaksi 70e. Ei ihme että Tallinnan miehellä töitä piisaa.
Päätin kuitenkin itse tutkia. Kas, objektiivi oli saanut iskun tuohon päätylevyyn. Se verho otti siihen kiinni. Käänsin ruuvimeisselillä sen suoraksi ja kas, Alkoi toimia. Säästin postin 3 euroa ja yhden 15 euron työtunnin. Pääasia oli se että sain kameran kuntoon.
Sitten vain rattaan selkään ja baanalle.
Tuolla rannan niityillä asustaa ylämaan karjaa, ne on tuollaisen elektrikarjuksen takana.
Samat veneet seisoo täällä Roomassaaressa, ei vieraita.
Ratas se sanoo surrrurr kun panen asfaltin laitaa kohti Kuressaarta.
Kiersin vielä tuon Piispanlinnan kautta.
Sisäänkaynnin eteen oli verhot laitettu.
On meinaan Kuressaaren oopperapäivät. Olen minäkin käynyt oopperassa. Olen aina naureskellut että en mene oopperaan. Sitten minut laitettiin tosipaikan eteen. Eestinkielen opettajani oli ostanut Carmen oopperaan liput ja sanoi että kiiltävät kengät jalkaan ja pikkutakki selkään. Mutta se Carmen olikin hyvä, oikein hyvä. Minä kovasti tykkäsin siitä. Mutta ei se tarkoita että toista kertaa pitäisi käydä.
Veneitä tuli ja lähti.
Oskari oli kotiinsa lähtenyt kun yhdet suomalaiset tuli. Kävin niille vastassa. Toivotin tervetulleeksi, kerroin että teidän lippu saalingissa on vähän hassusti. Miten niin hassusti? No se on ylös alaisin. Eestin lippu on sini-must-valge.
Ilta saapuu Kuressaareen, kaikki hyvin.
Minä syön sprotteja ja katselen tietokonetta…