Hieno aamu Nynashamnissa. Tyyntä ja aurinko nousee. Päätin alkaa tekemään oikein aamupalaa.
Ruotsalaiset ei osaa tehdä makkaraa, tai nakkeja. Ja minä en ole kokki. Kun kärvensin ruokaa nälissäni paistinpannulla alkoi veneen palohälytin huutaa kuin syötävä, tyyneen aamuun. Ei muuta kuin palohälytin irti, ja patteri pois. Naapurista nousi unisia päitä katsomaan mikä katastrofi uhkaa kun sireenit huutaa.
Eilen kävi kiva sattumus. Kävin torikioskista ostamassa hedelmiä, niin myyjä alkoi kysymään, mistä olen kotoisin, olenko russian? Nähtävästi aksentista ja olemuksesta päätteli venäläiseksi kulkuriksi, ei varmaankaan liikemieheksi.
Minä löin kämmenellä polveen ja toikaisin että: ”PERKELE, russian?”
Tulos oli toivottu, myyjä tokaisi että: ”Jassoo Finish.” Ja nauroi.
Vieressä rollaattori mummo kääntyi ja kysyi suomeksi, että mitä kuuluu. Oli asunut 41 vuotta täällä. Mummo oli mielissään, kun sanoin että hyppää purjeveneeseen, lähden kohta suomeen. Pääset kyydissä kotimaahan. Ei kuulemma päässyt lähtemään, kun vieressä oli tämän ruotsalainen mies, kepin kanssa kulkeva ruotsia puhuva ukko. No sainhan mummon hyvälle tuulelle.
Terveiset Ruotsista, hyvin täällä menee….