Minä herään aina aamulla oikealla ajalla. Kello ei ole herättämistä varten, se on pöydällä ja siitä voi katsoa mitä kello on. Mitäs sillä kuitenkaan väliä mitä se on?
Sitten mennään, Jussarön majakka ja viimeiset suomenpuolen luodot.
Sinne se jää taakse suomi suomaa. Sitten aloin tähystellä vain eteenpäin elämässä.
Tuuli nousee ja vauhti kiihtyy.
Tuossa kuvassakin näkyvän Naissaaren kärjessä kun kääntää etelän suuntaan alkaa tuuli korvissa vinkua. Näyttää olevan puuskissa sen 17m/s viralliset lukemat. Piti oikein reivi tempaista purjeeseen. Siis purjeeseen reivi, suuntaa ei reivata, vaikka se Paavo Lipponen niin väitti.
Tänne tulla hurautin, Neito satamakapteenin kanssa jutusteltiin ja maailmaa parannettiin. Huonosti onnistuu näillä yhteyksillä kuvien lisääminen. No joskus sitten…