Täällä Kuressaaressa on nämä merepäevad. 
Mukana on paljon mielenkiintoista, kuten tämä eko auto. Siis ei öky vaan eko. Siinä mennä viiletti ihmisten keskellä täysin purjein. 
Löysin myös paikallisen veeteedeametin, eli olisiko suomessa nykyjään Trafin vastike, joka vastaa vesiliikenteestä. Juteltiin Eestin venerekisteristä ja eestiläisten veneiden rekisteröinnistä suomen rekisteriin. Tiesivät ja tunsivat tarkkaan kyllä nämä suomalaistenkin rekisterit ja kansallisuustunnistukset ja niiden erot.
Kertoivat että ilmoittavat suomeen jos joku käyttää suomenlippua suomeen rekisteröidyssä eestiläisessä veneessä. Suomalaiset kuulemma kirjoittavat sakon. Kysyin onko tiedossa että näin on tehty? Ei kuulemma ole.
Vääräuskoinen kun olin kysyin lopuksi että miksi koko rekisteri? Kuulemma siksi, että jos tulee kolari niin veneen tunnistaa. Viskasivat teltasta, kun epäilin että fillarilla pitäisi olla rekisterinumero, niillä sattuu paljon enemmän kolhuja.
No läksin ja päädyin Nasva kylään. Siellä oli Saare paati venetehtaalla avoimien ovien päivä.
Ja katso, ovi oli auki. Itse tehtaan johtaja oli vastassa ja kätteli. Muutama muu vieras minun lisäkseni, sekä reportteri paikallisesta lehdestä. Johtaja esitteli paikkoja kertoi kuinka tekevät Saare veneitä. Minä aina välillä kyselin, veneen rakentaminen on kiinnostavaa. 
Tuollaiseen muottiin ne laminoidaan. 
Tehtaalla oli aika hiljaista, suurin osa vielä lomalla. Kiitin tehtaan johtajaa, lupasin vakavasti harkita Saare venettä jos joskus jostain syystä vaihtaisin veneen toiseen.
Netistä löysin yhden myynti ilmoituksen. Näiden suosituin malli, Saare 41 näytti maksavan 428 000 euroa, jostain syystä saksaan on kulkeutunut uusi vene myytäväksi. Ei näitä kyllä varastoon tehdä…