Yllättävän paljon romu-autoja seisoo Tarton sivukatujen varrella. Tästä kuva arvoituksesta voi arvata montko näistä näkyvistä autoista on ajokunnossa. Tarkasti laskien tässä näkyy 12 autoa, oikea vastaus on kaikki romuja. Renkaat tyhjät ja ruohoa kasvaa auton alta. Miksiköhän kaupunki ei käske viedä näitä pois?
Kertyyhän näitä romuja, kun kaikki niin hienoilla ja uusilla autoilla ajaa. Ennen maalaiset ajelivat romuilla, nyt heilläkin niitä harvoin näkee.
Minä jatkoin matkaani kello 6 aamulla, tuo edessä vasemmalla näkyvä väkkyrä on polkupyörän ohjaustangon nousukahva, siinä on tuollainen taskulampun pidike talven ajoja varten. 
Emajõen polkupyörä rataa ajan osan aamulenkistäni.
No jos on romuja kadun laidassa, on niitä tänne Ujulan satamaankin kertynyt.
Oi kuinka kaunis voikaan olla kotikaupunkini Tartu. Silmää häikäisee.
Tässä näkyy joessa oleva veeteede ametin tukikohta, huoltavat Emajõen vesireitin.
Annekanaalin uimarannan lähelle oli ilmestynyt tuollainen väkkyrä. Nähtävästi jonkinlainen vesipallo kenttä kellumassa. Ei kylläkään ketään näkynyt pelaamassa.
Sireenit kukkivat, kesä alkaa olla parhaimmillaan. Voisihan sitä olla vaikka purjehtimassakin itämerellä, tai kuten eestiläiset sanovat, läänemerellä. Mutta tuli purettua tuo hiilikattila pois, nyt pitää saada uusi järjestelmä tilalle. Olen noin 15 asunut kaikki kesät purjeveneessä, enköhän minä nyt yhden alkukesän puolikkaan voi olla kaupungissakin. 
Ja koirakin tykkää, kun tämän kanssa kuljen. Uskomattoman kova ääni lähtee koirasta, kun kuulee ketjunsa kilahtavan kaapissa. Koira osaa riemuita pienistäkin asioista täysin rinnoin…