Kamerakin löysi luokseni. Olen välillä niin nopea liikkeissäni että posti tulee vasta kun olen jatkanut matkaani. Mutkien kautta kamera tuli ehjättynä Kuivastuun. Eläkeläisukko avasi kameran ja otti hiekan pois, laskua kertyi postikuluineen 18 euroa. Jos toiste kamera hajoaa, tiedän mihin viedä.
Aamulla jälleen Piret oli lähtenyt ja Töll tullut takaisin.
Kävin ihastelemassa saarelaisten veneenrakennus taitoja. Käsittämätön kapine. Tuo keulan käkkyrä on oikesti veneen osa.
Tuossa kyljessä oli ollut alhaalla jotain aukkoja joihin oli vetästy lasikuitua päälle.
En tiedä onko tuo väkkyrä ollut joku veneen muotti vai mikä se oli. Potkurissa oli nähtävästi painelaakeri.
Matka alkoi tyynessä, väliin tuuli nousi ja purje toi. Sitten jälleen piti koneella huristaa.
Plotterissa näyttää vähän kiviseltä tuo polku, rohkeasti vain.
Täällä kuten melkein kaikissa muissakin satamissa on kyltti, ettei saa kalastaa. En oikein ymmärrä miksei saa? No arvaan että jos kysyn joltain johtajalta niin vastaus on jotain: ”Mitäs siitä nyt tulisi jos onkisivat möljältä.” Seisköön meressä. No niin seisoivatkin sinnikkäät kalastajat.
Tämän Eestin muinaistaruston Töllin, Hiiumaalla elävä veli Leiger oli matkalla Rohukülaan myös.
Eihän täällä paljon mitään ole, lautta ja kalasatama. Puuta näyttävät myös lastaavan. Mutta hieno asia kun tämä valtion satamayhtiö, SL marina, on myös huviveneille poteron rakentanut.
Kävin satamakapteenia tervehtimässä. Täytin planketin, kaikki mahdolliset tiedot jälleen, vaikka ne oli jo tullut tälle sähköpostissa edellisestä satamasta. Näytin tätä 5 yön alennuskorttia joka toimii SL satamissa. Tämä otti kortin käteensä ja sanoi että näyttää olevan viimeinen menossa. Minä vastasin että niin menee, jos meinaat aukon lyödä.
Tämä pani kortin pöydälle ja kysyi mitä tehdään? Minä että mehän tehtiin jo. Minä annoin kortin, sinä löit aukon ja sanoit että näyttääkin vielä yksi yö olevan jäljellä SL satamissa. Niinhän se menikin nauroi ukko.
Olen yllättävän hyvä tinkimään Eestin kielellä…