Eilen satamakapteeni ehdotti että vaihtaisinko parempaan kohtaan veneen. Olin sitä kysellyt jo aiemmin, koska jätän veneen muutamaksi päiväksi Pärnuun. Kyllähän minulle kelpasi. Nokka tuuleen ja perä poijuun. Niin on parempi vene yksin olla myrskyssä. Sellaista on luvassa , uhkaavat sään ennustajat. Tänään täällä tälläistä, vettä sataa ja tuulee vähän toistakymmentä.
Kohta puoleen sade alkoi hiipumaan. Oli taas aika lähteä markkinoille.
Niin taivas selkeni ja jumalan teatteri polkaistiin käyntiin. Tämä aurinko on nyt sellaista tilapäistä.
Atlantilta matalapaine painaa päälle.
Ilmanpaine pärnun sääasemalla laskee.
Tuulikäyrät taas nousevat ylöspäin. Ei ne vielä niin ihmeellisissä lukemissa ole, mutta vielä kasvavat.
Näillä Pärnun Hansapäivillä toivotaan että kauppa olisi Hansapäiviin liittyvää. Kuten nämä kävelysauvat joissa vieteri sisällä. Se kuulemma tehostaa treenaamista.
Ruoka oli kyllä Hansa ruokaa ja hyvää sellaista.
Elävää olutta. Kotikaljasta ei kerrota onko kuollutta vai elävää.
Kyllä niillekin ostajat löytyivät.
Tästä en oikein ymmärrä mitä siinä mainostetaan. Kerrotaan että yksi seitsämästä surman synnistä ol laiskuus. Laiskaa odottaa helvetissä ikuinen rangaistus, matojen kuoppaan seittäminen. Kai siinä sitten ohjataan rahvasta oikealle tielle. Ahkeruuteen.
Mutta eihän tässä kuitenkaan ihan laiskana olla. Kyllä pistelin taas menemään oikein sydämen pohjasta.
Illalla aloin katsella sunnuntain säätiedoitusta. Sadetta lupaa, tuulta ja salaman kuvia. Se vie asiakkaat ja tahtoo kastella tavarat. Radikaali ratkaisu ja tavarat autoon ja veneelle vielä nukkumaan.
Veneessä tulee hyvä uni kun vähän tuulee ja keinuu. Tuuli ei suoraan osu tuohon aallomurtajan aukkoon, ei vielä hyppää….