Purjeen vetämänä kauniissa syys auringossa Tammisaareen. Kartalla tuo loppumatkan luoviminen on aivan ihmeellisen näköistä syherrystä. Mutta kun päätin että purjeella tulen Tammisaareen niin silloin tulen. Välillä vauhtia oli luovissa 0,5 solmua, mutta periksi ei anneta. Jostainpäin aina tuulenvire nousi niin että havaittavasti maisema vaihtui. Ja lopuksi pääsin kuin pääsinkin purjeella perille.
Miten minusta on niin arka tullut, laitoin yöksi lämmittimen päälle? Heräsin kyllä kerran kun oli kuuma, mutten jaksanut käydä sammuttamassa lämmitintä. Aamulla on kyllä sopiva.
