Eilen oli maailman hienoin ilma. Pilvetön taivas, tuulta sen 7 metriä. Iltapäivällä ulos vuonosta, purjeet ylös ja kohti kaakkoa ahvenanmaan pohjois-saaristossa. Säätiedoitus lupaili muutamaa metriä tuulta ja se lähellä vastaiseen, mutta tuuli olikin parempi ja lähellä koillista, sivutuuli.
Lopussa alkoi kilpailu, vastassa oli minä ja aurinko. Usein käy niin, että kun aurinko laskee, niin tuuli katoaa. Niin kävi nytkin. Aurinko laski ja tuuli alkoi hiipua.
Periksi ei anneta ja lopuksi purjeella rantautuminen laituriin, tuttu paikka Bomarsund. Aurinko ei anna periksi vaan laskee kun on aika, minä en anna periksi kun olen päättänyt purjehtia. Siinä ja siinä ettei pitänyt konetta vielä käynnistää, purjeet oli ylhäällä laituriin saakka. Valoa vielä senverran, ettei lamppua tarvinnut laiturin etsimiseen.
Tänään on uusi päivä, aurinko paistaa…