Läksin jälleen aikaisin joka aamuiselle aamulenkille, rattaalla tietysti.
Kiertelin pieniä hiekkateitä kohti Roomassaarta.
Lintu torni, sieltä voi käydä lintuja bongaamassa.
Kaislikossa näkyi paljon lintuja, toisella puolella näkyi linnan siluetti.
Neuvostoliiton aikaisia bunkkereita. Silloin jo pelkäsivät että nato hyökkää maahan. Naton rajat olivat rauhallisia, ei ollut ongelmia. Muilla rajoilla oli välillä, nekin neuvostoliiton itse aiheutettuja ongelmia.
Roomassaaressa kävin tälläistä katsomassa. Suomen numeroissa, Rigmoor, kotisatama Houtskär. Tänne oli tuotu lepositeisiin riippumaan.
Pumppu painaa vettä ulos samaa kyytiä kuin raoista sisään vuotaa.
Roomassaaresta vetäisin Nasvaan.
Ja siitä vielä eteenpäin.
Kivoja fillari maisemia.
Silloilla on tarkkaa, pitää kieltää kalastus ja hyppääminen. Mitä siitä nyt tulisi jos veteen hyppäisi tai kalastaisi?
Aina vain eteenpäin.
Saavuin autiolle leirintä alueelle. Kyllä siellä henkilökuntaa oli, asiakkaita ei.
Ihan kivan näköinen paikka.
Autio on.
Kävin vähän rantoja kävelemässä.
Laineen jäljet on hiekassa, nyt myös jalanjäljet.
Läksin takaisin Kuressaareen, vilkutin naapureille kun lähtivät eteenpäin.
Sinne lähtivät, Pieksämäelle sanoivat menevänsä. Eipä taida kuitenkaan paatilla mennä. Oskari läksi kotiinsa, taas kyseli että jos näen veneitä niin jos otan ne vastaan. Lupasin.
Saksalaisia kuulemma piti tulla, tuli Liettualaisia.
Tuli oikein 2 kappaletta. Kiittelivät minua, kerroin olevani suomalainen. Yksi näistä kertoi käyneensä ahvenanmaalla ja Hangossa. Minä kysyin että onko teidän kotipaikka Klaipeda. Mies naurahti iloisena, sanoi itse olevansa Klaipedasta, veneen kotisatama on Nida. Kerroin olleeni Klaipedassa monta kertaa, en yhtäkkiä muista edes kuinka monta kertaa. Viime kesänä viimeksi.