Kevät meni sitten persiilleen, kylmää ja sadetta lupaa niin pitkälle kuin ennusteet näyttävät.
Eihän veneessä sisällä kylmä ole, lämmitin puhaltaa kuumaa ilmaa. Ei mitään hätää.
Päätin kuitenkin lähteä kaupungille shoppaamaan. Matkalla katselin veneitä. Tuo purtilo on varmaankin talven ollut tuossa. On sen näköinen. Ja on kyllä aika kovassa vesilastissa, ui niin syvällä. Veikkaan että vesi on jo istumalaatikossa, ei ole montaa senttiä kun hörppää vettä suoraan merestä ja silloin upposi. Mikä lie kohtalo ollut omistajalla?
Tuokin alumiinirunkoinen vene on vuosia seissyt paikallaan. Ihmeelliset lahonneet narut joilla sidottu laituriin. Aika ruman näköinen.
Päädyin R-kioskiin uutta passiani hakemaan. Pyyhkäisin ovesta sisään, hälytin ovella alkoi vinkua. Katsoin taakseni, ei siellä ketään ollut. No sain passin ja läksin pois, taas vinkui. Viittasin kintaalla myyjälle joka hymyili. On niin joskus ennenkin käynyt. Päätin mennä Tarjoustaloon ostamaan vähän ruokaa. Sama juttu, mennen tullen hälyttimet vinkuu. Ei se myyjä mitään sanonut, enkä minä mitään jäänyt selittelemään. Ajattelin että kaipa kysyy jos asiaa. Vielä Tokmannille, portilla vinkui ja kun tulin kassalta niin taas vinkui.
Menin kassalle ja kysyin onko teillä jotain turvamiehiä? Kohta turvaukko tuli ja minä että etsi nyt se hälytin, perskuta joka kaupassa vinkuu. Ei tämä löytänyt, sanoi että ei me ala kyllä vaatteita riisumaan. Sanoi että etsi kotona hälytin, on joku metallitarra.
Lopuksi veneellä otin saappaan jalasta.
Sisällä oli tuollainen viivakoodi.
Sisällä jotain alumiini peltiä. Ei ne kaupassa kassat mitenkään ihmeesti reagoi kun portti vinkuu kun kuljen. Toiset asiakkaat kyllä katsoo, mutta mitäs se minua haittaa. Taidan olla niin rosvon näköinen että myhäilevät, että nyt se äijä jäi kiinni varkaudesta.
Kävin vielä kerran kaupassa. Sanoin kassalle että jos portti vinkuu, pistän juoksuksi. Tämä nauroi, eikä portti vinkunut.
Taidan lähteä junamatkalle, junassa on lämpimämpää kuin merellä…