Aamusella muutama vene lähti Pärnusta kohti tuntematonta. Minä en.
Turisteja viedään ja tuodaan eestaas bussilla. Hyysätään ja hierotaan, kauneushoitolassa hoidetaan. Minä olen yhden kerran elämässä jalkahieronnassa käynyt, kävin kun painostettiin. En ymmärrä mikä riemu jostain hieronnasta tulee? Kauneushoitolaan en mene vaikka aseella uhattaisi, niin on
Haahuilin ja katselin.
Tämän saman hotellin vieressä on aina aamulla koiran taluttajia, monella vielä monta koiraa. Hassun näköistä kun 3 koiraa ryntäävät eestaas, taluttaja koittaa pitää epätoivoisesti nyörejä ojennuksessa. Tällä ei kuitenkaan ollut kuin 2 koiraa, sekä puhelin korvalla.
Rannan lähellä oli lauantai iltana bileet olleet, tuuli oli vähän roskia levittänyt. Ei kuitenkaan paha.
Vesikin oli laskenut normaaliin korkeuteensa.
Tuosta ikkunasta vuotaa vettä, koitin syksyllä sitä paikkailla, muuttui paljon hullummaksi. Siinä on kumitiiviste alumiinien välissä, eikä sellaista tiivistettä mistään saa. Tai minä en ainakaan löydä.
Teippasin reunat teipillä, tilapäisesti. Pitänee avata ja yrittää jotain keksiä, kun on aikaa.
Helpompaa minulla kuitenkin on kuin tällä miehellä. Kävin jututtamassa Kalevipoikaa, kertoi ostaneensa veneen 5 tuhannella. Nyt on sitten remontti meneillään, hionut pohjaa ja moottoria korjaillut. Kertoi että varmaankin 2 vuotta menee vielä ennenkuin on tiptop. Suihku pitää rakentaa ja sitä ja sitä.
Olen tänävuonnakin törmännyt useampaan kertaan Eestiläisiin, jotka ostaneet vanhan veneen ja alkaneet kunnostaa. Eihän vanhan kunnostaminen mikään huono harrastus ole, mutta ei siitä kyllä omiaan pois saa. Sen ajankin voisi käyttää vaikka purjehtimiseen ja seikkailuun. Ei silti, tukevan ja merikelpoisen näköinen on miehen vene. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa.
Ukkonen myrisee taivaalla, minä oleilen Pärnussa.
Nyt alkaa kyllä aika virrata päälärin reunojen yli, olen ostanut bussipiletin….