Sinne jäi merikarhut Kihnuun nukkumaan kun läksin. 
Koneella sisääntulo väylää ulos, kunnes tulin tuollaisen turvavesi poijun viereen. Siitä suunta kohti Pärnua. Jonkun mailin päässä tuuli loppui ja koneella eteenpäin. 
Koneella autopilotin viedessä voi suorittaa mittauksia. Koneen lämmöt 78 astetta.
Öljyn lämmöt vähän korkeammalla. Matka toi väylien ulkopuolella, paikalliset vetää aina myös samaa reittiä kuin minä nyt. Yhdessä kohtaa oli rysiä pitkin poikin, niitä piti vähän kiertää. 
Lopuksi alkoi määränpää näkyä. Pärnun kaupunki.
Vieraslaiturissa oli minun lisäkseni myös toinen suomenlippu. Muut oli paikallisten veneitä jotka oli vieraslaituriin jätetty.
Rannalla oli pari tuttua Pärnun purjehtijaa. Nauroivat että sieltä tulee meidän kerhon uusi jäsen. Läksimme jahtklubin toimistoon jossa uusi jäsenkorttini odotti minua.
En kehtaa laittaa naamaani internettiin nähtäville, saattaa vielä joku herkkäsieluinen menettää yöunensa.
Että täällä sitä sitten ollaan, oman kerhon laiturissa. Terveiset Pärnusta…