Vahinkoja sattuu eikä kaikki aina onnistu. Mutta joku järjen hiven pitäisi olla. Aika kapeaan rakoon piti yrittää Bavarialla, Samaan poijuun vaikka vapaatakin olisi ollut kyllin. Keulapotkurilla sitten viistää, hyvä ettei minulta lipputankoa vienyt. Olisikin vienyt jos en olisi ehtinyt pois tankoa nyppäistä. Seuraavaksi oli minun liinani päällä. Sitten huudatti keulapotkurilla viereisen moottoriveneen perään että paukkui. Sitten ajelehti oman liinansa päälle keulapotkurin avustamana. Jälleen tähtäsi minuun, ja sai vaihteen silmään, jolloin huusin että riittää, et perkele tule minun viereeni. Menet johonkin muualle.
Sitten äijä katselee haavi auki kun vene ajelehtii toisten keulaan poikittain. Apuvoimat tulevat hinaamaan pois.
Seuraavaksi on naapurin poijuköydessä peräsimestään. Kun saivat irti niin taas keulanpotkurilla yrittää tehdä piruettia, kun lopuksi tajusi laittaa vaihteen silmään oli keula rantaa kohden. Aika lähellä oli ennen kuin joku järjen ääni sai laittamaan pakin päälle. 
Lopulta yksi Eestin miehistä hyppäsi ruoriin ja ajoi veneen nätisti laituriin. Nuo Eestiläisten omat veneet olivat sitten sikin sokin, kun piti köysiä irrotella vieraan saamiseksi irti ja kunnialla laituriin. Äijä katsoi silmät ymmyrkäisenä, kun kiitin pantomiinin järjestämisestä, kun oli saatu keulaköydet kiinni. Minua niin sieppasi että Eestiläisille ehdotin että soittakaa poliisit äijä verikokeeseen viemään ja tuolle kapteenille, että kyllä nyt kelpaa ottaa rantautumisryypyt. Mutta eivät vieraanvaraiset paikalliset tahtoneet. Nauroivat että keulassa seisova koira oli ainakin aivan selvä, kapteenista ei mene takuuseen.
Harvoin noin hullua esitystä pääsee seuraamaan aitiopaikalta, onneksi. Minä en ymmärrä mikä siinä sitten vaikeaa oli, muu kuin kapteenin vaikeus hahmottaa maailmaa. Tilaa olisi ollut ja tuuli keulan puolelta ja rannalla riittävästi vastaanottajia….