Ihmeellistä jorinaa

Yksi vene oli jätetty keula etelään, omistaja oli lähtenyt ja jättänyt veneen yksin. Veneen keula tapasi välillä pohjoistuulen puuskissa laiturin reunaan. Meinasin ensin että käyn vähän poijuköyttä kiristämässä. Sitten aloin katselemaan että kuinka tämä oli oikein sidottu. Ihmeellinen sykkyrä poijuliinaan tehty.Keulaköysi oli kiedottu kaikki knaappiin, naapuri joka oli myöhemmin tullut, oli siihen sitten päälle omansa joutunut laittamaan. Ihminen joka näin kiinnittää veneensä, on sellainen, jota en halua auttaa. Ajattelee vain omaa napaansa, ei sitä joka jälkeen tulee laituriin. Päätin olla puuttumatta toisten kiinnitykseen, kolkatkoon keula laituriin, ei se laituri siitä hajoa. Tuollaisten viritysten tekijästä ei tiedä vaikka haastaisi oikeuteen, kun hänen minäitse laittamiinsa köysiin ja liinoihin koskee.Ei silti oli näitä enemmänkin, nämä knaapit on yhteisiä naapurin kanssa. Ei jokaiselle omaa knaappia ole, vaikka jotkut niin luulevat.

Useimmat osaavat, helposti saa yhteen knaappiin 2 köyttäkin. Nyt tiedän miksi laitureissa suositaan lenkkejä, ei knaapeja.Vesi kylmenee nopeasti pohjoistuulessa, nyt enään +20. Nenä vasten tuult, Maarianhaminassa…

Aurinko laskee ja kuu nousee Pommerin takaa. Nyt on kyllä tuuli noussut ja vettä tulee kovasti. Jotenkin navakoita tuulia on ollut tänä kesänä. Nytkin on vuorotellen vaihdellut pohjoisen ja etelän väliltä. Välillä 16 välillä 12. Saapuneiden veneiden miehistöt on aika vettyneiden ja väsyneiden näköisiä tässä menossa.

Sekin tuuli on vähän suhteellista. Olen lueskellut sen Eestiläisen yksinpurjehtijan maailmanympäri purjehdus kirjaa. Aika rankkaa välillä, matkaa 1400 mailia purjehdusta, välissä 3 vuorokautta myrskyssä. Täällä nyt on uhattu 17m/s tuulilla muutaman päivän. Satamassa nenä vasten tuulta, korvat luimussa katselen.Tuuli tuo tuollaisia pilviä jonossa.  Ruotsalaiset tulivat laiturin toiselle puolelle. Niillä oli juhlat ja veneeseen kertyi porukkaa paljon, kun vielä poutaa oli. Nämä nostivat tuon istuimen ja ruorin laiturille. Minä en kyllä uskaltaisi tuollaista ruoria laittaa nojalleen sähkötolppaan. Joku tönäisee ja se uppoaa veteen että hupsis. Tässä kohdassa on 10 metriä syvää. Kyllä tuohon istuimeenkin voi kompastua hämärässä ja se veteen kadota. On se ruori niin tärkeä kapine veneessä etten sitä millään tahtoisi matkalla kadottaa.Tämä laituri jossa olen on vapaiden miesten laituri. Jostain syystä pursiseurojen liput on menneet kaikki toiseen laituriin. Vapaamuurarit ja klaanit ei tähän tulleet. Kun tulin oli tälläpuolen yksi vene, nyt on täynnä.

Aloin vähän epäröimään sitä merimiehen parran kasvattamista. Sen kanssa pitää olla tarkkana, jos menee pieleen ei ole merimiehen näköinen. Alkaa näyttää rantojen mieheltä joka asuu veneen alla. Taidankin miettiä uudestaan. Tietysti jos laittaisi kipparilakin päähän. Se taas helposti menee liioitteluksi.

Merimiehillä on parta, harmaa parta. Pitäisiköhän minunkin kasvattaa sellainen naavaparta?

Vähän joka satamassa näkee ukkoja, jotka yksin purjehtivat ympäriinsä. Monella on sellainen komea parta, alankin samanlaista kasvattamaan. Sen jälkeen kaikki maakravutkin huomaavat että olen merenkulkija. Yksi näistä tuli eilen tervehtimään, edellisvuonna tapasimme Raumalla, sitä edellisenä Hiiunmaalla. Nämä komeapartaiset mertenmiehet ovat kotoisin kuka mistäkin. Kohtaavat eri satamissa ja jälleen tervehtivät ja jatkavat keskustelua, johon viimeksi nähtäessä jäätiin.Jos ei itse lähde merelle, voi kävellä katsomassa kalasatamassa mielenkiintoisia vekottimia. Hiljainen on kalasatama kesällä.

Mitä ne sanoo että Jaakko heittää kylmän kiven veteen? Muka vedet viilenee.

Täällä vesi on lähemmäs 30 asteista. Ruotsalais ukot hyppää saunasta satama-altaaseen vilvoittelemaan.Merivartijat tuli autolla, otti tavaroita mukaansa ja lähtivät kävelemään veneelle. Kuljettaja kääntyi ja kaukosäätimellä ovia lukkoon laittamaan. Autossa hälytin vingahti ja alkoi valot vilkkua. Äijä kokeili uudestaan ja sama juttu.

Minä lippalakkipää kyselin että eikö meinaa ovet mennä lukkoon? Katsoivat happamasti, mitä tämä kulkuri viranomaisia puhuttelee. Menee, vastasi yrmysti äijä. No hyvä totesin, teillä on vaan nuo takakontin ovet seljällään, toivottavasti ei ole mitään arvokasta autossa.

Jo alkoivat kiittelemään minua, muuttui sävy puheessa heti.

Täällä Maarianhamina ja kesä…

Aamulla 7 jälkeen liikkeelle, kiireisimmät olivat jo lähteneet. Oli monta päivää navakkaa tuulta, tämä perjantai aamu oli rauhallisempi. Sen jälkeen taas kovemmat tuulet luvassa.Tälläinenkin yhdistelmä tuli vastaan. Hinaajan kyljessä tukkiproomu, toisella puolella kalavene ja tuollainen perämoottorivene vielä. 4 rinnan kuljetaan.Tuulta oli alussa sen 4 metriä, silläkin kulkee kivasti.Ja jälleen kerran Maarianhamina, montakohan kertaa olen täällä ollut? Aina uudestaan takaisin.Pommerille näytetään aina purjeita.Jokunen vene satamassa, ei ole ruuhkaksi asti.Tuli älytön nälka, silloin on myöhäistä alkaa kalavehkeitä esiin kaivamaan. Joten tonnikalaa, nuudeleita ja oliiveja. Kalamies leipää vielä, avot, harashoo…

 Navakassa länsituulessa kulkee veneitä jos jonkinlaisia.Saksalaisilla oli erikoinen vene, tai pieni laiva. Tuollaisella ei kyllä laituriin saa keula edellä, rantautuikin Lotsuddenin puolelle tuuleen perä laituriin.Toiset saksalaiset olivat taas tälläisen pienen purtilon kanssa liikkeellä. Yksinkertaisuus on valttia. Rantautuivat myös hyvässä tuulessa, purjeella, kun ei moottori toiminut. Myöhemmin näyttivät saavan koneen toimimaan.

Hollantilaiset olivat taas varustautuneet kaikella. 8 erilaista antennia. Kumivene perämoottorilla, tuuliperäsin tuuligeneraattori, aurinkopaneelit, kaikki hienoudet. Luulen että sillä pienellä saksalaisten venholla tuntee olevansa lähempänä luontoa.

Tämä kaupan laituri olikin hyvä tuulen suojainen paikka. Kaikkein suuremmat veneet ei syväykseltään tähän saa.

Tuollainen pieni Ruotsalaisten purtilo tuli katsomaan paikkaa tuulen suojaan, tässä navakassa sivutuulessa. Tuollaisella pienellä perämoottorilla ei kyllä ole helppoa, ei sillä peruutella tuulessa, kaiken on onnistuttava kerralla.

Viittoilin miehelle että tule minun kylkeeni. Yritin huudella että älä yritä poijua kiinni, tule vain kylkeen. No yritti poijua tuulenpuolelta, eikä saanut. Ajautui minun poijuni viereen, sai siitä kiinni ja jäi kiinni minun poijuliinaani. Pelastin köydellä vetämällä nämä sieltä kunnialla rantaan. Hytissä oli vielä märkiä pieniä lapsia suojassa rantautumisen ajan. Nauroivat vain lapset kun ulos tulivat. Tarjosin niille suklaata, iloisia pieniä purjehtijoita.

Taitaa olla jälleen aika lähteä reissunpäälle.

Tavallisesti kirkko laitetaan keskelle kylää. Täällä Föglön kunnassa kirkko on reilu 4 kilometrin päässä kylästä.

Jostain syystä nämä ovat sijoittaneet jäteveden puhdistamon keskelle kylää. Se on sitten niin keskellä kylää kuin voi olla. 100 metrin säteellä on kaikki mitä kylässä on, kauppa ravintola satamat, turisti-infot. Puhdistamosta tulee aina haju kun sinne pitää ilmaa puhaltaa, haju leviää koko kylään.

Mitenköhän nämä tälläisen paikan ovat valinneet? No omapa on asiansa, kai tykkäävät saaristolaiset asua paskanhajussa. Pitäisiköhän minun käydä totisella naamalla kysymässä tuosta turisti infosta, että miten täällä ei ole raikas merituuli, vaan paska haisee?

Saksalaiset lähti mahti laivansa kanssa pois, toisia tulee tilalle.Minä ongin ahvenia kun nälkä tulee.Olen minä sitten hyvä kokki. Ehkä vielä jokupäivä jatkan matkaa..

Tuulta pitelee Degerbysssä. Nyhamnin majakalla tuulee keskituulet 15 ja 17 välillä. Aika tasaista on tuuli.Ukko saksalainen oli ostanut itselleen eläkepäiviksi tuollaisen 43 jalkaisen Nauticatin. Aika hulppean näköinen ja kokoinen vene. Siinä on kyllä myös omat hankaluutensa. Yritti tulla samaan soppeen kuin minä, tuulensuojaan. Otti pohjaan, jäi keikkumaan kölin varaan. Ainut paikka johon sopi oli tuonne tuuleen.

Sääliksi kävi kun ukko pisti aamulla muorin uimalla viemään köyttä toiseen poijuun, kun ensimmäinen tuli veneen vetämänä lähemmäksi. Ukko itse laitteli köysiä veneen taakse 8 kappaletta, keulaan se tuuli ottaa, vaan ei sinne mitään saa. Veneen perä nojaa laituriin ja ukko käy kokoajan katsomassa  mitä tapahtuu.Eilisistä kokin taidoidoista ylpistyneenä päätin jälleen kokata. Ostin Pirkka nakkeja ja laitoin kiehumaan. Paljon ketsuppia ja Chili kastiketta päälle. Hyi hemmetti minkä makuisia nakkeja. Ei niitä voinut syödä. Mieleeni juolahti että tämä ei olekaan Nakkilandia, vaan Ahvenanmaa.Lauttalaiturin vierestä kalastamaan ahvenia, ahven on merimiehen ruokaa, nakki ei.

Ahvenet haukkasi onkeen, minä fileerasin ahvenet ja pippuria päälle ja paistaen. Olen minä sittenkin hyvä kokki. Ei vain pidä yrittää jostain nakeista ruokaa tehdä.

Että sellaiset on kesäpäivät Degerbyssä.

Aamulla purjeet ylös ja nousevaan tuuleen. Komeasti täysin purjein ohi Bäro entisen merivartioaseman. Sinne on rakennettu ravintolan ympärille vieras-satama. Bärön saaren jälkeen alkoi vastatuuli, tuulta jotain toistakymmentä. Reivi ja luovimaan. Ekan luovin jälkeen viskasi vettä päin näköä. Minä keulapurjetta pois ottamaan. Keula sukekelsi aika syvään aaltoon, tällä kertaa koko äijä sai kasteen. Piti näet oikein rähmällään olla kannella kun vähän hyppäsi. Kun oli Bärössä yöpyjille näytetty purjetta, voikin siirtyä kone ajoon. Eihän sitä nyt kukaan tiedä että minä moottorilla ajelen Ahvenanmaalla.Degerbyssä katselin että tuonne, suojanpuolen satamaan. Siellä olikin jo moottorivene, siinä lihava mies istui ruorin takana aluspaita päällä ja kärpäslätkä kädessä viettäen laatuaikaa. No oli ainakin rehellisesti sitä mitä oli.Ruokalaatikossa oli vain chilikastiketta ja kananmunia.Kaupasta kanaa ja perunoita pilssistä ja uuniin. Olen minä niin hyvä kokki (ja nälkäinen) että kyllä nyt täytyy kehua, oli tosi hyvää ruokaa. Pitäisiköhän kokiksi alkaa.Aurinko paistaa, kuten aina Ahvenanmaalla. Tuuli puhkuu lounaasta, tällä päivälle luvattu 12-16 metriä joka sekunti. Minulla on luppo aikaa.

Jälleen eteenpäin. Lähdin Torsholma:sta, saavuin Torsholm:niin. Molemmat on ahvenanmaalla. Tämä josta lähdin on Brändon kunnan Torsholma niminen saari. Ja tämä johon saavuin on Kumlingen kunnan, Kumlingen saaren Torsholm niminen kala ja lautta-satama.

Välissä oli Lappo niminen suosittu satama. Siellä oli mastoja pystyssä pilvin pimein, vaikka sesonki on lopuillaan. Minun sosiaalisille kyvyilleni ja haluilleni sopii paremmin kalasatama.

Tuossa lauttarannan vieressä on tuollainen hyljätty laituri, kokeilin ensin siihen.

Tiesin että lautat hiljentää vähän ennen, luotin että eivät tee hullua aaltoa. Mutta tekivät, se aalto tuli tuolta kilometrin päästä mistä kurvasivat satamaan. Autot olivat jo sisällä lautassa kun aallot tulivat. Äkkiä pois, vene hyppäsi aika kovasti siinä, täysin kelvoton paikka.Joten vaihdoin jälleen tähän kallioon. Olen tässä jonkun kerran ollutkin aiemmin.

Tuossa kallion takana on laiva, toivat lastin soraa. Laivan syväys näyttää olevan 3.2metriä tuolla lastilla.  Väyläkin kulkee, se on 2.4m väylä. Miehet jotka laivan tuohon ajavat ja kääntävät vielä ympäri ovat ammattilaisia. Älyttömän ahdas paikka.

Kävin juttelemassa rehtien merenkävijöiden kanssa, näiden kanssa on mukava jutustaa. Eivät totisena puhu mistään keulaköysien balanssista joka häiriintyy. Perskuta, itse oli häiriintynyt mies, minä vielä epäsosiaalisena tätä kiusasin.