Potkuriturbiini kone toi takaisin suomeen. Osan matkaa pilvien päällä.
Syksy alkaa saapua, korstnapühkijad olivat jo pilkillä talojen katolla Tartussa. Huomaa kuinka kiiltävät napit on korstnapühkija takissa. Tuo kuulemma hyvää onnea kun niitä näpelöi.
Purjeet ja puomit on pois, vene on surkean näköinen ilman niitä. Minä möllötän vielä laiturilla, huomenna pitäisi nostaa vene ylös talviteloille. No voi kai sitä elämässä tehdä muutakin kuin veneillä.
Kurjet lentävät levottomina suurissa kurkiauroissa. Kurjen kutsuhuuto osuu myös minun sisimpääni. Keväällä varsinkin, se herättää vaikka kuolleista. Tällä kertaa syksyllä se saa minut lähtemään lentokentälle ja lentokoneella kurkien perään suomenlahden yli.
Ensin junalla kentälle sitten eteenpäin lentämällä. Palaan kuitenkin vielä veneelle, se pitää nostaa talveksi ylös.
Minulle piti tulla kirje posti restanteen. Ei tullut perille vielä 8 päivän kuluttuakaan. Yritin etsiä netistä mihin voisi tehdä reklamaatiota, eivät kuulemma halua tietää kadotetuista kirjeitä. Tuskin sitä kirjettä kukaan varastaa, siinä oli minun passikuva. Että sellainen firma.
Ostin meri vhf lähettimen ja kävin viestintäviraston tentissä. Harmittavasti tuli yksi virhe, näyttää etten olekaan täydellinen. Virheitä olisi saanut olla sadasta kysymyksestä 30.
Minä patsastelen Tammisaaressa.
Kummallisia nimiä antavat veneille, esimerkiksi navetta? Mikähän idea siinä on?
Jälleen iski kaukokaipuu täällä tyhjässä kaupungissa.
Junan selkään ja seikkailemaan. 
Fillariin on tullut tänäkesänä tuhatkunta kilometriä, yhteensä neljään vuoteen on tuo 4200 ja rapiat tullut ajettua. Hyvä pyörä.
Ennen oli juna-asemilla penkkejä joissa sai istuskella junaa odottamassa. Nykyään on konsultit antaneet ohjeen ettei penkkejä pidä laittaa. Suotta istuvat, seisköön köyhä kansa.
Olen muuten sitä mieltä että sateenkaari lippu on paheksuttava, jos jossain sellaisen näkee on heti syytä mennä omistajalle kertomaan mielipiteensä. Omistaja ei ollut paikalla
Tammisaaressa on toinen purjevene vieressä. Minä aloin siivoamaan venettä ja nostin lattialta vanerilevyt pois,
Lattian alla oli tuollainen. Näytin sitä naapurille ja kysyin että oletko nähnyt? Minulla elää tuollaisia lattian alla ja lentelee ympäriinsä, taitaa olla torakka. Purevat yöllä ilkeästi. Oho meinasi naapuri, lisäili lepuuttajia että veneet varmaankin pysyvät kauempana toisistaan. En viitsinyt kertoa että tämä oli kuollut ja jonkin sukuinen metsälude minun ymmärtääkseni. Ajattelin että järkyttyy reppana vielä kun minulla veneessä kuollut lude.
Hyppäsin junan selkään ja läksin suurempaan kaupunkiin, jos kerran kaupungissa on niin voi olla myös ihmisiä. Hautausmaata yöllä ei pelätä, mutta tyhjä kaupunki on kammottava paikka.
Kaikki hyvin.
Jokunen vene seisoo Tammisaaressa, eivät ole miehitettyjä. Veneilijät ovat kotona, tai missä lienevätkään.
Aurinko paistaa, aivan kuin olisi kesä.
Kumma kaupunki, keväällä täällä ei ollut oikein ketään. Kävelykadulta 4 suuntaan kuvattuna ei ketään missään. Päivä on syyskuun 9. 
Turha kertoa etten osaa käyttäytyä, kirja on kohta täysin repaleina selaamisesta. Joka tilanteeseen löytyy ohje.
Aamulla oli Hangossa vielä hyvä tuuli luoteesta, eli suoraan keulan edestä. Katselin että tuostapa lähden laiturista purjeella. Minulla on poijuhaka tuollainen koukku, sen saa poijusta irti köydestä vippaamalla. Vippasin poijuhaan irti, irroitin keulaköydet ja astelin istumalaatikkoon, fokka ylös ja odottamaan että keula kääntyy. Samassa näin että se eilinen tulija, joka nappasi kristallista keltaista juomaa, katseli veneensä kannelta lähtöäni. Äkkiä sisään ja vettä pesemättömään kahvilasiini.
Vene otti vähän vauhtia, 10 metrin matkalla. Käänsin uudestaan tuuleen ja isopurje ylös. Kaikki kävi kuin olisin tätävarten harjoitellut. Aikaa kului koko seremoniaan 15 sekuntia. Lähdin ärhäkkäästi tuulessa tähdäten aivan tämän poijun takaa. Nostin kahvilasin ja hörppäsin kahvinsekaista kylmää vettä ja tervehdin miestä. Purje otti tuulta kunnolla ja kallistui ja läksi kokka kohisten kohti itää.
Tällä leuka loksahti auki, minä hörppäsin uudestaan kuravettä, joka sillä hetkellä maistui tosi hyvälle. Ihan tälläisiäkin tilanteita varten kannattaa harjoitella purjeella lähtöä laiturista.
Sinne jäi Hangon kaupunki.
Minä liihotin purjeella vapaana kuin lintu. Aurinko paistaa ja hyvä tuuli, joka toi lopuksi Raaseporiin, eli Tammisaareen.
No nyt selvisi miksi oli olevinaan niin vaikea tulla satamaan. Tulin täysin purjein myötätuuleen 10m tuulessa ja luonto loppui, kun eteen oli rakennettu aallonmurtaja ja kepit eripaikoissa kun olin odottanut. Tempaisin viimetingassa takaisin ja purjeet alas.
Tuollainen on Fonectan sivuilla, siinä ei ole kaikkia keppejä jotka luonnossa on.
Kansalaisen karttapaikka taas näyttää että tuo pintakivi on jäljellä, tähän karttaan ei ole keppejä laitettu.
Navionics taas näyttää tältä.Tässä on kaikki kepit. Outo juttu, minusta tuon viimeisen eteläviitan kaakkoispuoleen on merkitty 1,5m matala, siitäkö sitä pitää ajaa? Onko ne louhineet samalla sen pois kun ovat louhineet tuon Smultrongrundetin luodot pois? Jättäneet kuitenkin karttaan. Minä ajoin fillarilla oikein katsomaan miltä tuo näyttää.
Samassa sisään tulikin tuollainen loistojahti. Ja mitä perkele, arvasiko ne miksi minä olin siinä aallonmurtajan reunalla töllistelemässä? Juutaksen kapteeni otti ruorin viereltä lasitelineestä kristallilasin keltaista juomaa ja maistoi samalla, kun veti siitä karttaan merkitystä 1,5 matalasta ylitse. Perskuta, miksen minä osaa ottaa rennosti tuollaista paikkaa? 
Sama juttu kun näen tälläisen merkin, en osaa sivuille katsomatta ohittaa, en kykene siihen.
Sitten kun katson sivulle, niin näkymä on tälläinen. Mutta kun seuraavan kerran tulen samaan kohtaan niin en voi olla katsomatta. Toiset osaa sen taidon, minussa on joku vika. (Miksikähän ne ei poista noita merkkejä, häiritseekö ne ainoastaan minua)
Lähdin sitten vielä hermoja lepuuttamaan ja katsomaan mannersuomen eteläisintä kärkeä. Nyt ne on saaneet monenkymmenen vuoden jälkeen sinne rakennettua polun, satama oli aidannut sen, ettei suotta ihmiset mene tuollaista nähtävyyttä katsomaan.
En ole koskaan näin paljon merikaalia nähnyt, pitkin rantoja kasvaa.
Siinä se sitten on, mannersuomen eteläisin kärki. Merenpuolelta olen ihaillut usein.
Nyt voin jatkaa matkaa rauhallisin mielin.
Aamulla suunta kohti Hankoa. Hangon pohjoispuolella nokka kohti Hangon vesitornia.
Ei minua unohdettu ole, noista kojuista seurataan mitä tehdään merellä. Ettei vain oiota väyliä.
Hankoniemen nenä kiertäen
Tulliniemi kiertäen, täältä mitataan tuulitietoja. Ne on virallisia keskituulia mitä radiossa kerrotaan, vierassataman saunassa tuulitiedot, on kuin karkuun päässeet hauet. Kasvavat ajanmittaan uskomattomiin lukemiin.
Harmittavan hyvä tuuli, ei malttanut pysähtyä Hauensuoleen katselemaan.
Ennen oli laivat laivan näköisiä, tuosta on linjakkuus kaukana.
Lopuksi Hanko Itäsatama. Kausi on loppu, laiturit melkein tyhjät. 2 venettä tyhjillään jätetty. Nyt olisi kyllä purjehdustuulet.
