Ihmeellistä jorinaa

Merivesi on tässä lahdessa jo +7 astetta, sama on veneen lattian lämpötila. Täytyy olla villasukat jalassa, silti jalkaan viileä.

En silti vaihda vapauttani mihinkään lattialämmitys taloon. Pidän villasukat jalassa ja herään aamulla tälläiseen maisemaan, vapaana kuin taivaanlintu. Viereisessä kaislikossa kulkee silkkiuikkupari, ovat myös näitä taivaanlintuja. Ne eivät ymmärrä miksi minä olen tullut  niiden kaislikon viereen veneelläni. Ne torisevat minulle ja tulevat mielenosoituksellisesti tuijottamaan. Minä tuijotan takaisin, enkä käännä katsettani. Tasapeli, sovimme molemmat tänne.

Eilisessä lähdössä piti olla varovainen. Veneen kansi oli jäässä, köydet jäätyneet koppuraksi. Siitä sitten köysien irtisaannin jälkeen vaan purjeen vauhdittamana kohti itää. Aikani seilattua katsoin että takaviistossa kaukana vilahti purje. Ehdin katsoaoikein kiikarilla sekunninosan, ennenkuin se katosi saaren katveeseen. Selvästi valkea genuapurje jossa suuri sininen raita, aurinkosuoja. Aloin jo skuuttiköysiä kiristämään ettei vaan mene ohitse.

Perskuta, se oli ruotsinlaiva, matkalla Tukholmasta helsinkiin. Minä näin sen savupiipun, innoissani luulin purjeeksi, joka yrittää saavuttaa

Armeijan linjataulut tietä näyttää, kun latuja oikoo saarten välistä. Luotan että armeija on väylänsä luodannut. Näissä on se vaara, että väylä on esim kauempana kääntynyt jo pois linjatauluilta. Nämä kohdat kuitenkin tuttuja.  Lopuksi tuollaisen kaupungin vieressä olevalle saarelleVapaa, tyhjä laituri. Aivan iskemätön. Hienoa. Tuohon rantaudun.

Tuli sitten oltua talkoissa. Klapeja puuliiteriinpinoon ja muuta pientä askartelua. Klapit tuli traktorin lavalla valmiina, ei tarvinnut edes pilkkoa.

Vuorotellen aurinkoa, pilveä, vettä, räntää ja rakeita. Laituriin ilmestyi toinenkin vene, 40 jalkaa lukee kyljessä ja masto metrin korkeampi kuin minulla. Oikein kun osaa kuvakulman valita, niin tämä näyttää rinnalla samansuurelta.

Kyllä minun nyt täytyy etsiä uusi saari, jossa ei muita näy, ainakaan suuremmalla veneellä. Kello on 5.30 aurinko nousee 15 päästä, joten on aika jälleen lähteä. Mikä se sellainen ränduri ja meremees on kuka ei lähde, vaan jää helppoa elämää nukkumaan silkkilakanoihin.

Tänään on saaressa talkoot, kyselivät minulta että jäänkö? Lupasin talkoilla, en minä työtä pelkää.Aamusumun hälvettyä jälleen kaikki hyvin. En tänne kyllä pitkäksi ajaksi jää, kuivanmaankapteenien satama. Porukkaa paljon, minä ainoana veneellä. Kaikki puhuu toisiensa päälle ja kukaan ei lopuksi kuule mitään. Tulee mieleen haahkojen popotus.

Unohtui illalla säätää veneen lämmittimen termostaattia suuremmalle yöksi. Aamulla oli kabiinissa +9. Täysin normaali tälläiselle karaistuneelle merenkävijälle…

Jotain kammottavaa siinä saaressa oli. Aamulla katselin kun rikottuja haankanmunia lojui ympäriinsä

Oliko syyllinen tämä varis, joka sitten oli saanut rangaistuksensa? Vai mitä ihmettä pienellä saarella tapahtui.

Tuultakin lupaili joten jälleen oli aika lähteä. Merivesi ulkona +5, ilma nollissa.

Meri kimmeltää keväällä, tuuli on tappavan kylmä. Onneksi ymmärsin lähteä ajoissa, en jäänyt 17m tuuleen purjehtimaan sateessa.Löysin jälleen laiturin, jään tänne oleilemaan.

Nyt olen minä senkin nähnyt kun tie nousee pystyyn.

Se oli merkki, että on oikea aika jatkaa matkaa, jos et nyt lähde niin tiesi nousee pystyyn. Näky on kuin palava sauva jota jollekin jossakin on kuulemma näytetty.

Läpi aurinkoisen saariston kohti etelää. Hanhia lentelee taivaalla ja meri kimmeltää.Näin mielenkiintoisen näköisen kalliosaaren ja päätin rantautua.

Saarella oli jo asukkaat, mutta ne lupasivat että saan olla jos siivosti elelen.

Kanadanhanhi ja Haahka olivat jo ennen minua. Hanhi katsoi minua sen näköisenä, että ei kannata yrittää häiritä. Haahka taas jotenkin yrittää olla katsomatta minua. Pois silmistä pois mielestä vihollinen.

Hyvä uni veneessä, vesisängyn lämpötila on +7.

Tulipas kaivettua laatikosta veneenkatsastusvälineisiin kuuluvat vantinkatkaisu välineet.

Näitä perintöpihtejä, edellisen omistajan jäljiltä, on kannettu veneessä pahan, tosipahan päivän varalta. Kerran piti jopa näyttää yhdelle veneenkatsastajalle. Silloin ihmettelin tälle kurssinkäyneelle asiantuntijalle, että näinköhän vaijerit katkeaa. Esittelin rautasahaani ja 10kappaleen nippua varateriä. Tämä oli sitä mieltä,  että varmasti katkeaa vantti pihdeillä. Rautasahasta kuulemma terät katkeaa. Ei ollut sillä kertaa ylimääräistä vaijeria kokeiltavaksi.

Mutta nyt oli. Piti tälläinen 5mm vaijeri katkaista, otin ja aloin rutistamaan voimalla, antoihan se periksi, meinaan ne pihdit.

Terä vääntyi tuollaiseen asentoon eikä mene enään terät lähemmäksi toisiaan liiku. No otin sen sahani ja sahasin vaijerin poikki. Mikäs näiden kanssa on laiturilla leikkiessä. 

Ai mistäkö näitä turvavarusteita saa? No tietysti ***ema kaupasta. Taidan jättää nämä laiturille syötiksi jollekin herkkäuskoiselle.

On täällä muitakin veneitä, veneilijöitä ei kyllä näy.

Karkaakohan tämä veneily innostus jotenkin käsistä?Aamulla on pakkasta, niin että mittarista loppuu asteikko.  Odotellessani nosturiukkoja kiertelin veneitä katsomassa. Huomioni kiintyi veneiden potkureihin.Näitä ropelleja onkin jokalähtöön. Parempiosaisilla on 4 lapaa.

Sitten on näitä 3 lavan omistajia, paljon myös kahdenlavan purjehtijoita. Kuten minäkin.

Osalla ropelli on niin tärkeä peli että siitä viedään talveksi kotiin kirjahyllyyn lavat.Yksilapaisia en nähnyt, taitavat olla kuin ne yksisarviset.

Vihdoin nosturimiehet tulivat ja koneetkin saatiin käyntiin taisteluiden jälkeen.Yhtäkään kuvaa ei ehtinyt ottaa ennenkuin vene oli vedessä ja masto pystyssä. Koneet käymään ja vastarannalle jossa oli tuulensuoja.Niin se taas kevät koitti, alkoi kulkurin elämä. Hiphuraa jälleen…

Tuli jälleen kotiudutta, vai siis vieraannuttua Suomeen takaisin. Aikomuksena oli tehdä purjeveneeseen vähän pohjahuoltoa. Vähiin se huollon tekeminen jäikin, kun säät ja ennusteet on tuollaiset. Yöllä pakkasta ja päivälla pari lämmintä.

Vetäisin vahaa veneen kylkeen ja perään.

Näin säkenöivä kristallin oloinen pinta tulee vain Bilteman vahalla. Ei ne turhaan lupaile säkenöivää pintaa.

Ei kannata kuulemma tuollaisilla lämpötiloilla maalipurkkia avata, joten kävin jälleen roskalavalla hankintamatkalla.

Ja mitä minä löysinkään? Valmiiksi avattu maalipurkki, pohjalla parisenttiä maalia, pensselikin pystyssä purkissa valmiina. Oikeaa sävyä ja kyljessä hienosti Hempel, kuten kuulemma kaikkien oikeiden rantatietäjien veneenpohjan maalin pitääkin olla. Siitä sipaisin kuluneisiin kohteisiin ja raskas kevätkunnostus oli tehty.

Mitä ne puhuu että kevätkunnostuksessa on kova työ? Pitää vain ottaa oikea asenne, kuten koko elämiseenkin.

Hiphuraa, huomenna lasketaan vene vesille. Keskitytään olennaiseen, elämiseen.

Tänään nousee purjevene kuivalle maalle. Vähän on luovuttamisen meininki jälleen. Onneksi taivas ei itke. Keväällä, ennen vappua on laskettu aika. Silloin alkaa uusi kevät ja purjevene vesille ja seikkailuihin. Keväällä kirjoitan uusin voimin purjehtimisen ja matkaamisen riemusta.

Siihen saakka Hyvästi jää, minä lähden muille maille vierahille talveksi. Kurkien kutsuhuuto vie minut mennessään, keväällä tuo takaisin.

1572 merimailia eli 3245 kilometriä, muutaman päivän yli 5 kuukautta tässä meni.