Tartossa on paljon vanhoja rakennuksia vanhasta ajasta. Kuten tämä rautatieasema vuodelta 1876. Rautatiet on ennen ollut mahti laitoksia. 
Toinen, yksi monista on tämä matala maja. Kaikki suomalaiset on varmaankin kuulleet Tarton rauhasta. 
Jatkan lomailua Tartu linnassa. Aurinko paistaa, aikaa on ja lisää tulee taivaan tuutista…
Heräsin aurinkoiseen aamuun, hyppäsin Piritassa bussiin ja vaihdoin Hobujaamassa toiseen ja olinkin Baltijaamassa. Siellä oli Stadlerin käkikellon tarkkuudella tehty Flirt odottamassa. Toisissa on harava katolla jonka kautta se saa käyttövoimansa ajojohdosta. 
Tässä sähköistämättömien ratojen mallissa on pantu tuollainen agrikaatti laatikko väliin. Siellä dieselit murisee ja antaa junalle voimaa. Siitä myös pääsee läpi kävelemään. Yllättävän hiljaiset koneet on junassa.
Tulin vaihteeksi Tartoon. 
Koira oli riemuissaan, kun kulkuri asteli jälleen portista takaisin. Se pitää minua arvaamattomana. Äijä lähtee reppu seljässä, sanoo:” Odota, tulen kohta takaisin.” Tuleekin joka kerta, mutta koskaan ei tiedä tuleeko 3 minuutin kuluttua, vai meneekö taas 3 kuukautta. Koira osaa kuitenkin elää, kuten ehkä pitäisikin. Menneitä ei muistella, tulevaa ei murehdita, eletään tätä hetkeä, täysillä….
Kalev pojat on investoineet viimevuosina tähän satamaansa suuria summia, vaikkei sitä päältä vielä näe. Ensin Kalev Jahtklubi osti maa-alueensa siltä Kalev Sportklubilta. Pelkona oli että spordiklubi saa konkurssiin ja maat menee myyntiin, tontit tältä alueelta olisi kyllä haluttuja.
Seuraavaksi ostettiin tuo tenniskenttä tuosta vierestä, siihen saatiin Sail-investin kanssa paljon talvisäilytyspaikkoja. Nyt tilattiin 120 metriä ponttoonilaituria, ne on vielä asentamatta. Näissä onkin sulattelemista, tosin Tallinnan purjehtijat ei ole persaukista sakkia.
Lennusatamassa on näyttely meripelastajista. Urheat pintapelastajat roikkuvat valjaissa vaijerin nokasta helikopterin lennättämänä ja käyvät pelastelemassa ihmisiä. 
Minäpä näin tuolla Piritan hiekkarannalla tuollaisen köyhänmiehen pintapelastus mieskonnan. Kun kuvaa klikkailee niin sieltä löytää miehen joka trikoot päällä vetää tuollaisella leijalla +3 asteisessa vedessä niin että vaahto nousee. Uskomatonta kyytiä.
Niin tuli eilen merisäätä kuunnellessa mieleen että tässähän on jo 2 viikkoa purjehdittu Suomessa. Ja niin yötävasten purjeet ylös ja kompassisuuntaan 192.
Alkuun oli liian vastainen, ei tähän aivan noussut vaan näytti että ajelehdin Kuradimunan päälle. Kuradimuna kuulostaa hassulta. Kuradi on perkele, ja muna on muna. Se jos yöllä tähtienvalossa vetää suomenlahdessa kivelle, voisi olla että kuuluu yössä huuto, että perkele kuradi.
Tuuli kuitenkin muutti suuntaa senverran että osuin Tallinnanlahdelle, ohi Aegnan. Siinä se purjeiden kantama sitten loppuikin. Moottorilla Piritaan, yöllä kello 3 ensimmäinen tyhjä kohta ja pienet torkut.
Oi kuinka kaunis onkaan aamu.
Gps loggeri sekosi jotenkin, ei olekaan nyt reittiä näyttää, jos näistä nyt kukaan kiinnostunut onkaan.
Vappu-aattona kävelin metsässä. Sieltä löytyi tälläinen pieni kanaverkolla aidattu alue.
Ja mitä minä löysinkään? Ufon jäänteet, palaneet ufon jäänteet. Vuosien saatossa haalistuneet ja sammaleen peittämät.
Sammaleen päällä oli tuhkaa, poltettuja ufon komponentteja näkyi peitettynä sammaleen alta.
Oli hyvä että olin perehtynyt tähän Roswellin tapaukseen, muuten en olisi osannut oikein suhtautua ufon jäännöksiin. Selvästi suopon ja armeijan juonia polttaa ja peittää ufo. Tavallisille ihmisille ei saa antaa tietää, että oikeasti ufo on tänne haaksirikkoutunut. Jos saisivat tietää, ihmiskunta ei osaisi oikein suhtautua, vaan järkyttyisi, ja tulisi hulluksi. Ufot näyttäytyvät vain ihmisille, joista usein jo metrien etäisyydeltä näkyy, että kaikki ei ole kotona. Ja kun kaikki ei ole kotona se on ufomiehille merkki, että sopii tämän ei kotona ihmisen luona käydä kylässä. Ufot antavat näille valovuosien kokemusten perusteella ihmiskunnalle tärkeitä neuvoja, kuten eläkää rauhassa. Mitään muuta ne ei sitten kerrokaan…
En aio kertoa tarkkaa sijaintia, ettei tänne tule samanlaista pyhiinvaellusta kuin Roswelliin. Mutta sen voin kertoa sen verran, että tuossa se on aivan paskahuussin nurkalla.
Tarkkasilmäiset huomaa tuosta kuvasta että kyse tosiaan on Roswellin toisinto. Vaisala vuodelta 1997, tunnettu ufojen valmistaja.
Aika alkaa taas valua yli äyräiden päälärissä, olisi ehkä aika jatkaa matkaa…
Hyvää vappua
Kyllä minä sitten olen hyvä kokki, (tai sitten niin tolkuttoman nälkäinen.) Tein ruokaa ja söin kuin nälkäinen susi. Taivaalta sataa räntää ja vettä, se on pistämätön yhdistelmä, sen jälkeen tulee uni päälle. 
Kesken ruokalevon tuo minun uusi kapineeni alkoi vinkua sellaista ”hälytys hälytys, kaikki miehet kannelle” ääntä. Minä pomppasin ylös ja uni silmässä silmälaseja etsimään että mitä nyt? Näytössä luki jotain turvallisuus sanoma ja vehje alkoi möykkäämään, ”all ship, all ship, All ship, securite securite securite… gale warning” 
Minä ulos katsomaan myrskyä, siellä mitään myrskyä ole, tavallinen vappukeli. Vähän tuulta ja räntää sataa.
Sen myrskyvaroituksen kanssa ei kyllä kannata naureskella. Se että tässä saaren suojassa ei ollut myrskyä, ei tarkoita ettei merellä olisi ollut. Tässä Tallinnan matalan tuulitiedot, myrsky oli…
Miksiköhän sitä aina odotetaan valkeaa joulua, valkeaa vappua ei kukaan odota?? Hyvää vappua kaikille nyt kuittenkin.
Kyllä minä mieleni pahoitin, tuollaisen kyltin hävyttömät laiturille laittaneet. Ennen oli sellainen kämppälaki, että ensiksi tullut on huilannut ja antaa viimeksi tulijalle tilaa, jos kämppä täynnä. Nyt tilataan netistä paikka, että satamaan saa tulla. Mistä minä etukäteen, tiedän mihin minä illaksi päädyn? En tykkää koko ideasta. Vanha laki oli parempi, pois vain laiturista, jos tulijalle ei muuten tilaa löydy. Toinen havainto, jos internetissä lukee että joku paikka on ”ihana”, se todennäköisesti on sellainen joka ei tälläiselle kulkurille sovi alkuunkaan. Hyvä jos edes rantaan päästävät.
Kiihdyksissäni keräsin tavarani ja läksin. 
Radari vaan pyörimään ja merelle. Sumulauttoja tuli mereltä, väliin näki hyvin, väliin umpisumu. Tuollainen tankkeri oli Sköldvikin redillä ankkurissa. Ilman radarin näyttämää kaikua olisi saattanut säikähtää, nytkin säpsähti vaikka odotin näkymää.
Tulin 2,4metrin väylää aivan oikeassa reunassa sumussa, tutkaa seuraten. Katsoin että nyt tulee joku kovaa ja suoraan kohti edestä. Läksin väistämään vielä oikealle, siinä vetivät sellaisella suuremmalla alumiini avoveneellä helvetin kyytiä aivan vierestä. Iloisesti morjenstivat, kylähullut. Ei me kyllä montaa sekuntia näkyvillä oltu siinä sumussa.
Sain muuten kalan. Siis kala annetaan, se ei ole niin että kala otetaan, tietävät saamamiehet. Tässä tapauksessa laiturilla kävi äijä heittelemässä, sai kuhan ja kysyi haluanko. Halusinhan minä, ja niin sain kalan.
Se oli hyvä kala. Minä pidin siitä.
Niin se sitten lähtövietti veti jälleen kerran pidemmän korren. Viis raekuuroista, purjehdus alkoi maittamaan.
Linjataulut näyttivät tien Porvooseen. Emäsalon mittareiden mukaan tuulta oli 12 hujakoilla.
Matkalla ei kyllä muita näkynyt kuin tankkereita. Hyvää kyytiä Porvoonjokeen, pilvi joka heitti rakeita niskaan nosti myös hyvän tuulen. Sivutuulessa vauhdinhurmaa jokea ylös.
Vene kiinni tyhjään laituriin ja läksin kävelemään, päädyin veneidensäilytyskentälle.
Siellä oli jo joku aikainen lintu veneensä kimpussa. Kävin äijää jututtamassa, että kevättyöt on tekeillä, hyvältä näyttää. Äijä voivotteli että kun on niin kylmää, ei tarkene tehdä.
Kertoi, että oli nähnyt kun joku veti raekuurossa vene kallellaan kokka kohisten jokea ylös. Minä että: ”Mikä lie kylähullu, ei nyt ole purjehduskelit vielä. Meitä on joka junaan ja jotkut vielä jää asemallekin.” En kehdannut kertoa, että tiedän kuka se hullu oli.
Aika hiljaista on vierassatamassa. Toisaalta ei tänne asiattomasti saakkaan tulla oleilemaan.
Toisaalta, mikä se nyt sitten on asiatonta ja mikä asiallista? Kukahan senkin määrittelee? Onko asiallista vetää raekuurossa jokea purjeella??
Jälleen hakeuduin talkoisiin. Tässä samassa rannassa laittelin vesijohtoja ja paineviemäreitä kesäkuntoon. Kesäkuntoon on eri asia kuin kesäterässä.
Piti oikein testata onko saunan kiuas kunnossa kesää varten, ettei vaan ole vastuksia palanut. Ei ollut, hyvät löylyt lähti.
Uimaan en rohjennut, miten minusta on näin veltto tullut? Ei pääse lumisateella laiturista, mereen ei rohkene uimaan.
Ajoin parrankin, vaikkei täällä ole muita kuin ne silkkiuikut katselemassa. Laitoin oikein partavettäkin ja nyt saunan päälle katselemme toisiamme, meillä kaikilla kolmella on tukka pystyssä.
Aamulla ihmettelin että jossakin on vika, purjehdus ei kiinnostanut eikä maittanut. Pelästyin että minussa täytyy olla jokin vika. Mietin onko minulla jokin sairaus päällä.
Katselin merelle mutta ei se siltikään kiinnostanut.
Netistä katselin säätietoja, uhkaavat maanteille liukasta, no onneksi en ole maantiellä. Päätin sitten alkaa askartelemaan.
Aikani johtoja tinailtuani sain merivhf puhelimen ymmärtämään sijaintinsa. Ja siitä se lähti toimimaan. Heti kohta tulikin Turku radion liikennevaroitukset ja jäätiedoitus.
Perämerellä 45-75 senttiä kiintojäätä. Otso, Kontio ja Polaris avustavat Perämerellä. Alusten pitää olla jäävahvistusluokitettuja ja niissä pitää olla vähintään 4tuhatta tonnia kuollutta painoa. Silloin avustavat.
Kuten mielensäpahoittaja, se torisija, tahdon itse kaikki hommat hoitaa, en tahdo olla avustettava missään muodossa. Jos en itse pärjää niin perkele olkoon sitten ilman.
Meni loputkin menohalut tälle päivälle. Joten möllötän täällä möljällä ja teen yhdenmiehen talkoita. Jokupäivä vielä tästä lähden. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, se päivä ei ole kaukana. Se hetki että lumisateen vastenmielisyys häviää lähtövietille tulee vielä, yleensä vielä yllättäen itseni ja joskus toisetkin.
