Ihmeellistä jorinaa

Kuulin kevään ensimmäisen käen kukunnan. Käki kukkui 8 kertaa.  Joskus kuulemma siitä ennustetaan asioita. Tämä  kukkui idän puolelta, ilon käki. 8 iloista vuotta. Pohjoinen olisi ollut poloisen käki. Kuka poloinen oli saaressa sillä kohtaa, että kuuli äänen pohjoisesta? Suljen korvani sellaiselta.

Käki on kumma lintu, vanhempiaan ei koskaan tapaa. Kuulostaa jotenkin sosiaali pummilta. Kyllä omista tekemisistään nyt pitäisi kuitenkin jotenkin vastata.

Mitähän nuo silkkiuikut ennustaa? Pitävät ihmeellistä ääntä. Pesän ne on saanut tehtyä. mutta munia ei osaa.

Käyn saaren etelärannalla katselemassa horisonttiin, tuuli ei ole suotuisa. Minulla alkaa taas olla aikaa kertynyt niin, että sitä pitäisi saada johonkin käytettyä. Aika alkaa virrata yli astioista. Jos en kohta lähde, on vaarana että näkki tulee.

Käy kuten tälle soutuveneelle, kun on liian kauan paikallaan näkki tulee.Veneelle kasvaa näkki, ihmiselle sammal päähän. En halua sellaista, tahdon eteenpäin.  Odotan tuulta jonka tiedän tulevan ja puhaltaa sammaleen pois…

Ensimmäisenä aamulla herätessäni tuli mieleeni, on Äitienpäivä. Jälleen kerran, nykyään sentään harvemmin, tuli tunne että minun pitää soittaa Äidille. En voi soittaa sillä minulla ei ole sinun suunta numeroa. Enkä voi tulla käymäänkään, tämä tie on yksisuuntainen. Olisin halunnut toivottaa sinulle hyvää Äitienpäivää. Olisin kertonut että kukat kukkivat, että näin eilen kevään ensimmäiset koskelonpoikaset.Olisin tahtonut kertoa että kävin merenrannalla tähyilemässä Eestin suuntaan ja odotan tuulta ja purjehdin  jälleen takaisin. Olisin tahtonut kertoa, että olen saanut tehdä asioita joita olen halunnut. Olen onnellinen elämässäni, muistan että se oli sinulle tärkeää.

Olisin kertonut että vaikka lapsuudestani on jo aikaa, en ole unohtanut kuinka osasit lohduttaa minua. Me olimme samasta materiaalista tehdyt, joten osasit paikata minut. Ymmärsit oikkuni ja temppuni.

Olisin kertonut että minulla menee ihan hyvin, olen terve ja hyvässä kunnossa. Muistan kun kerroit että luota itseesi. Nyt luotan voimiini niin, että uskalsin yksin kaataa lipputangon pesua varten.

Olisin tahtonut kertoa että olen yrittänyt elää siihen suuntaan kuin neuvoit. Vuosien mittaan olen ymmärtänyt että ne neuvot olivatkin ihan viisaat. Vaikken niitä silloin niin ymmärtänytkään.Jatkan elämääni valitsemallani tiellä. En ole tuuliajolla, vaikka tuulen teitä kuljenkin.

Hyvää äitienpäivää…

Lähdinpä shoppaamaan Lauttasaareen jossa on veneilijöiden ostosparatiisi. Venetarvikeliikkeitä vierekkäin useita. Minä lähdin ostamaan paria sakkelia.

Tälläiset pienet sakkelit piti ostamani.

Näin paljon saalis oli. Minä olen kyllä  paremmin tottunut tähän meren tuomaan saaliiseen. Tai sitten roskalavalta, tai hyväntekijöiden lahjoittamiin asioihin. Tuosta kaupasta shoppaamisesta ei oikein saa sitä iloa ja onnistumisen riemua, joka tulee muiden hylkäämän löytämisestä. No netistä etsimällä ja kiinasta tilaamalla saa myös jonkinlaiset löytämisen riemut. Internetti on nähtävästi vähän kuin roskalava, sitä penkomalla tuntee tehneensä jotain. Jos ja kun joku internetin roskalavalta löytää tämän minun epäsosiaalisen mediani, tunteekohan löytäjä onnistumisen riemua?

Länsisatamassa on säpinää kun ohi kuljin. Kaiken mailman Star, Superstar, Megastar. Ainoastaan Death Star eli kuolon tähti puuttuu sarjasta, mutta kai sekin kohta tulee. Eurooppa oli myös liikenteessä, Euroopan omistaja kuulostaa pönevältä. Maailman Omistaja ja Universumin Omistaja ja mitä vielä?? Kiinan Keisari ja Tyranni. Mihin tämä päättyykään??

Koskelolla on muuten jo poikaset seljässä. Että kesä on jo alkanut, jos joku ei vielä ole huomannut. Nämä on varmaan tänään kuoriutuneet. Minä pelkään, että ne poikaset paleltuvat yöllä. Pahaa tekee katsella kun aurinko laskee, halla on tulossa ja nämä piipittävät tuossa veneen vieressä kaislikossa. Vaimea piipitys kuuluu veneeseen sisään.  Auttaisin jos voisin….

Kuvassa sisko ja sen veli.

Oli talkoot, jälleen. Aina kun talkoot on niin sisko ja sen veli ovat valmiit taistoon. Palkkatyö on toinen juttu, siinä on tehtävä mitä käsketään. Talkoissa tehdään mitä halutaan ja mikä huvittaa. Välillä voi vaan seistä kädet taskussa ja jutella toisten kanssa. Koitapas palkkatyössä valita työtahti.Aamulla kaikki niin kuurassa, jopa fokan suojapeite oli kuin karvoja kasvaisi.

Aamun valjettua apuvoimat, eli merijalkaväki rantautui rynnäkköveneellä.

Vähän aikaa oli säpinää kuin kusiaispesässä. Merijalkaväki rynnäköi haravat ja muut taisteluvälineet tanassa. Jollain näin jopa kirveen kädessä.Kunnes merkkisavut kertoivat että kaikki tarpeellinen on tehty. Kaikkien muiden jo lähdettyä ja jäätyäni yksin jälleen, vanha tuttavani Doris ll tuli kääntymään. Kaiuttimista kuului kuulutus turisteille että: ”Oikealla puolella on parempiosaisten huvila, jonka edessä näette harmaapään omistamansa purjeveneen vieressä. Harmaapää on yleinen laji rannikolla kesällä, keväisin sitä tapaa näin varhain kuitenkin harvoin. Laji pelkää kylmää, tuo yksilö on erityisen karaistunut.”

Vilkutin turisteille ja he vilkuttivat takaisin. Tänään oli hyvä päivä….

Kevät on myöhässä, kerrotaan. Mitään hätää ole, Safiren lämmitin puhaltaa kuumaa ilmaa kajuuttaan. Dieseliä on kannuittain. Rahaa on vielä vähän taskussa ja kauppa on auki. Yöllä pakkasta ja päivällä lunta ja rakeita ja muutama +aste.

Toista se oli suurten nälkävuosien aikaan 1867 keväällä. Aikalaiset kertoivat:”Sitte tuli kylmin kewät w. 1867 kuin koskaan muistetaan olleen; 9 päiwä Toukok. Oli 4 asetetta kylmä keskipäivällä, 6 astetta auringon laskiessa; aurinko ei wähintäkään sulattanut lunta.”

Purjeveneissä selviytymis strategia on kun ei enään pärjää kelissä on tälläinen. Purjeet piihin, tai kokonaan alas ja joku ajoankkuri. Miehistö kajuuttan ja sitten vaan ollaan ja odotetaan.Pelastin tuon kukan lumimyrskystä ja otin kajuuttaan turvaan.

Pekka Pouta kertoi säätiedoituksessa, että sama meno jatkuu. Jostain syystä nauroi aivan tikahtuakseen ja katsoi suoraan minua silmiin sieltä ruudun takaa. Minusta tuntuu, että nyt ne vahtivat minua vielä tuolta kaukovarjostimen kautta. Mitä se muuten nauraa, kuin että minua katsoo kun istun lumisateessa kajuutassa suojassa. Katselen jouluista keliä.

Kyllä Gruusialaiset osaavat shaslikit maustaa, minä sitten vain korvennan.Syönnin jälkeen ruokalepo, niin se päivä kuluu..

Nyt kun olen päässyt saariston suojaan, voin kertoa loputkin  kohtaamisesta vihreiden kanssa.

Minulla oli vyyhti hamppua mukana, kun vihreät saapuivat niin heitin sen hädissäni mereen. Ei ne olisi uskoneet, että mitä minä hampulla teen. Turha yrittää selittää, että olen paremminkin hamppu miehiä, kuin teflonteippi miehiä. Jos niillä koira mukana, niin ei sellaista piiloa, josta koira ei löydä.

Ne putkihelmet toin nyrkissä suomeen. Pelkäsin että näkevät hampun ja luulevat että salakuljetan hamppua ja saan kultasormuksia. Hanat ja liittimet oli ihan selkärepussa.Harsin nyt sitten väkkyrän kokoon teipillä, kun hamppuni kelluu jossain suomenlahdella. En minä putkimies ole, mutta kaikkeen ryhdytään.

Kuten talon nainen sanoi miehelleen että: ”Tuo vesihana vuotaa.” Mies vastasi että: ”En minä mikään putkimies ole, pitää tilata putkimies.” Illalla kotiin tullessaan huomasi että on uusi hana. Tokaisi emännälle että: ”Mitä, hana on kunnossa” Emäntä: ”Se oli naapurin mies kun kävi vaihtamassa.” Ahaa, tahtoiko rahaa, kysyi mies. Nainen tokaisi, ”Naapuri sanoi, että anna pullaa tai pilluu.” Miehen naurahti väkinäisesti: ”No, annoit tietysti pullaa?” Johon nainen:”En kai minä mikään leipuri ole.”

Näissä jutuissa kannattaa olla varovainen, meitä tarkkaillaan. Helikopterit lentelevät yli ja valvovat.Mökin kuistin nurkkaan on tuotu mikrofoni, se on hämäykseksi aivan mikrofonin näköinen. Ettei kukaan uskoisi, että se mikrofoni on.

Maan etelä- ja länsiosassa: Vähitellen 
 enimmäkseen poutaa ja yöllä selkeämpää.
 Huomenna päivällä vaihtelevaa          
 pilvisyyttä sekä lumi- ja räntäkuuroja 
 tai lumirakeita, paikoin myös ukkosta. 
 Yön alin lämpötila 0...-5, päivän ylin 
 +3...7 astetta. Heikkoa tai kohtalaista
 pohjoisenpuoleista tuulta.  

Jumankekka,eilinen säätiedoitus lupaa tuollaista tälle päivälle, heinäsirkat vielä puuttuu, ruohikkopalovaroitus kuitenkin on.

Tartosta lähtiessäni kuvasin tuon joessa olevan veneen. Se on vanha pelastusvene, johon onnettomat ovat rakentaneet tuollaisen kansirakennelman päälle. Sitä luulisi että joessa pärjää, kun ranta on aina lähellä, ei pärjännyt. Tuossa vehkeessä kuoli mies. 3 äijää lähti kalaan, kaksi oli kannella ja yksi ruorissa. Toinen kannella sai kalan ja toinen myös 100 kiloinen äijä ryntäsi samalle laidalle. Vene kaatui ja upposi, sisällä ollut kolhi itseään niin että ei päässyt pois vaan hukkui.

Minä läksin omalla merikelpoisemmalla purjeveneellä merta ylittämään. Tuuli puhalsi purjeeseen voimaa ja toi keskelle suomenlahtea, siinä otti ja tyyntyi ja jätti tankkereiden reitille. Minä tempaisin eli käänsi virta-avaimesta kubotan käymään ja jatkoin samaan suuntaan. Lähellä Isosaarta tuli vastaan lumimyrsky.Sieltä porhalsi tuollainen tuulispää vastaan. Vihreät miehet tulivat kyselemään, että mistä tulet ja mihin menet. Onko kaikki passit ja paperit olemassa ja koska läksit Tallinnaan. Onko huumeita ja lääkkeitä. Minä annoin heille heidän haluamansa vastaukset. Toivottelivat hyvää matkaa, minä heille toivotin työn riemua. Minä jatkoin matkaa hyräillen, nenänpäässä jäinen tippa.Saariston suojassa uskalsin jo avata nyrkkini…

Jälleen koitti lähdön hetki. Taidan olla jotenkin takertunut ja jäänyt kiinni koukkuun lähdön hetkiin. Aina valmis lähtöön. Koiralle sanoin jälleen: ”Odota, tulen pian takaisin.”

Koira jäi veräjän taakse odottamaan totisen naamankanssa . En tiedä luottaako sanaani.Voi olla että ajattelee minusta jotenkin näin.

Minä otin seljäkotin selkään ja läksin, jälleen kerran…

Jälleen tuli lähdettyä markkinoille. Tällä kertaa Kose:lle, Tallinnasta 40km etelään. Johan oli taas markkinat.Jopa Kosen aikamiespojat olivat nousseet uuninpankolta, ostaneet kankeat oluet ja tulleet markkinahumua katsomaan. Tosin sitten markkinat unohtuivat ja alkoivat riidellä keskenään.Olen nyt niin usein markkinoilla käynyt, että myyjätkin alkavat morjenstella ja kysellä miten menee.Läskikauppias tahtoi antaa maistiaisia, ihmetteli kovasti kun kieltäydyin. Sanoi että hänellä on hyvä valikoima läskiä, markkinoiden paras valikoima. On savustettua läskiä, Valkovenäläisittäin maustettua läskiä, persilja valkosipuli läskiä, valkosipuli läskiä, suolattua sian kylkiläskiä. Oli vielä joitain muitakin lajia, mutta ei sattunut kuvaan ja jäänyt mieleen.Minulle maistui paremmin tuollainen shaslik.

Alan valmistautua purjehtimaan meren taakse, lähtö aivan lähipäivinä…

Kävin jokiristeilyllä Jõmmulla. Se on vanhojen mallien mukaan rakennettu raakapurjelaiva. Sellaisia kulki ennenmuinoin Emajoella edestakaisin ja vei rahtia. Välillä purjeilla, välillä vedettiin rannoilta köysillä. Nyt tässä kopiossa on moottori, ettei jouduttu ylävirtaan heikossa tuulessa vetämään. Mastokin oli alhaalla koska joessa on sähkölinjoja ja siltoja. Aika pullukka laiva. Pituutta 12 leveyttä 7,5 metriä. On se silti rekalla Suomenlahdessa käynyt ja siitä Visby Tukholma Helsinki linjalla takaisin kotijokeen.

Matkalla näkyi kaikenlaista, muunmuassa riisipeltoja.Menneen loistoajan kartanoita, tässä yhden sellaisen viinavarasto. Kyllähän Emajõgi hieno on, mutta ei se merelle vertoja vedä. Rannat on kokoajan niin lähellä.Neuvostoliiton aikaan joella oli linjaliikennettä, tavallisempia vehkeitä, sekä myös kantosiipialuksia, vetelivät 80km tunnissa jokea. Hurjaa meininkiä.

Alan valmistautua tulevaan merimatkaani…