Ihmeellistä jorinaa

Minä läksin sitten kohti länttä, purjeet ylös ja Naissaaren vierestä. Tuuli oli välillä aika hento, välillä piti ihan moottoria käynnistää. Lopuksi jopa reivi, myöhemmin satamaan saapuneet Eestiläiset sanoivat mittarin näyttäneen 12m/s.

Eestiläisillä meinasi käydä huonosti. Ne lähtivät myös Piritasta. Vetivät välillä koneella ja kaukaa ulkoa ohítseni. Kun tuuli lopuksi nousi niin minä huristin aikakyytiä heistä ohi. Olivat monen mailin päässä kun minä olin jo satamassa.

Mutta kun alkoivat keulapurjetta kelata sisään ei meinannut rullautua. Väkisin kun kädellä auttoi niin perhana keulastaagi meni poikki. Oli tosi lähellä ettei masto mennyt nurin. Spinnun nostin joka oli eteen vedetty pelasti.

Nauroivat että minun vika kun heistä ohi purjehdin…

Matkalla näkyi redillä Naissaaren luona karskin näköisiä laivoja.Muutama saksalainen oli myös liikkeellä, nämä Paldiskin kohdalla vastaan tulivat.Tätä vitsiä ei suomalaiset ymmärrä, mutta Eestiläiset nauravat minun põdravorstille. Ihan hyvää vaikka põdraa onkin. Koerad söövad koera vorstid, põdrad söövat põdravorstid.Lopuksi tuttu paikka, Dirham. Suurin osa suomalaisia…

Tänne Avinurmelle alkoi taas kerääntyä telttoja.Lopuksi myyjiä oli vieri vieressä ja ostajat siinä välissä vielä. Aika mielenkiintoista meininkiä. Minä käytin tätä sanansäilää innolla. Sanattomaksi en kyllä helpolla jää, hauskaa oli.Kaikkea oli jälleen kaupan, kuivattua särkeä ja muuta kalaa. Alpakoitakin oli, niiden villasta tehtyjä tuotteita. Alpakka on kivan näköinen elukka, jos suuttuu niin sylkee.

Vero ja tullimiehetkin olivat paikalla. Tähtäsin heitä kameralla, eivät oikein tykänneet. Otin sitten kuvan kun näiden veromiesten tarkkaavaisuus herpaantui. Aika erikoinen että verotarkastajat kulkee luotiliivien, pistoolien sekä pippurikaasujen kanssa. Yritin kysellä että onko myyntilupien tarkastus niin kovaa hommaa, mutta hermostuivat pahasti kysymyksestä. Mutta minkäs ne minulle mahtaa, jatkoin matkaa vihellellen.

Soittoa ja ohjelmaa on, sekä ruokaa. Välillä kävin tuossa kirkon vieressä kävelemässä, silmään pisti tuo muistokivi, au langenuille. Kuulostaa omituiselta että langenneille laitetaan oma muistopatsas, yleensä langeneita katsotaan nenänvartta pitkin. No selityshän on se että nämä langeneet ovat kaatuneita, tässä kerrotaan että ”kunnia kaatuneille”.

On aika jatkaa matkaa, perästä kuuluu…

Porganti toi jälleen Tartu linnaan.Jalgrattaalla jälleen aamulla katsomaan miten kaupunki makaa. Joki on vähän ruskea, kulkee soiden läpi.Tuo Annekanaali näyttää vähän kirkkaamalta.Merepäästäjien vene odottaa tehtäviä Ujulan satamassa.Risteykseen on tuotu kaitseväen mainokseksi tuollainen panssari ajoneuvo. Eestiläiset ei kokemuksesta usko kgb miehiä, ei vaikka ne olisi myöhemmin presidentiksi edenneet. No, joku sanoo että tärkeintä on että pysymme Paasikiven Kekkosen linjalla, piiruakaan muuttamatta…

Aamulla oli hyvä tuuli, 12 paikkeilla myötäistä Tallinnaan.

Fokka pystyyn ja kokka kohti Piritan teletornia. Fokka jaksaa tuoda 5-6 solmun kyytiä tällä tuulella.Sinne jäi Naissaari, ihan mielenkiintoinen paikka. Sinne on nyt rekisteröitynyt 10 asukasta, autoja saaressa on kuulemma sadan paikkeilla. Melkein kaikki nelivetoja, muut hyytyvät hiekkaan.Huru kyytiä yli tallinnan lahden. Vastaan tuli yksi purjevene, koneella vastaiseen. Se verran oli kaukana ettei filmille saanut. Mutta hyppäsi aallokossa ihan kivasti. Piritassa oli Suomalaisia kyselemässä, että oliko kova tuuli? No navakka, myötäiseen menee hienosti. Voivottelivat että kotiin pitäisi päästä, odottaneet parempaa tuulta. Minä kerroin että lähden junalla kotipuoleen. Kovasti ihmettelivät sitä, että kierränkö Pietarin kautta? En viitsinyt selitellä….

Tiistaina oli tuulinen päivä, mittarit näytti iltasella Tallinnan matalalla 17,9m/s keskituulta, puuskat myrskylukemissa.

Aamulla ei ollut kuin 12, mutta maininki tuli aallonmurtajalta sisään. Vene oli kuudella köydellä kiinni, laituri hyppi eri tahtiin kuin vene. Onneksi tuuli kääntyi, mutta samalla nousi.

Eipä ollut lähtöhalujakaan. Halusin saareen tutustua. Kävin kysymässä neito satamakapteenilta pitääkö minun lähteä? Ei kuulemma pidä lähteä, kun ei halua. No pitäisikö maksaa? Kyllä yleensä maksetaan kuulemma, ehdotti että ala töitä tekemään. Tarjosi kivenmurikoiden pyörittelyä tuollaisen kuormausluiskan vieressä. Kieltäydyin kohteliaasti.

Sitten sanoi että tuulta on niin paljon, että Naissaari on hätäsatamana. Kirjoittaa satamakirjaan, että odotin ”myrskyn” laantumista. Illalla kävin 4 euron suihkussa, neito sanoi että katsotaan maksua sitten myöhemmin. Minulla oli raha valmiina kädessä. Mutta ei tullut satamakapteeni takaisin, että olisin maksanut.

Veturinkuljettajan töitäkin olisi ollut tarjolla, tuo junaliikenne seisoo kun pisti viranomaiset 4200 euron uhkasakon, ettei saa kaupallista liikennettä harjoittaa. Nyt suunnittelevat sellaista hyväntekeväisyys yhdistystä liikennöimään. Kiertelin fillarilla pitkin saarta, raskasta ajaa tuollaisella upottavalla hiekalla.Majakalla oli tuollainen koira, aika paksu pullukka. Se lähti minua seuraamaan. Välillä yritin ehdottaa että lähde takaisin kotiin. Pysähtyi ja katseli surullisena, kun jatkoin matkaa hölkkäsi perässä. Jäi kuitenkin jälkeen.

Neito satamakapteeni kertoi että todennäköisesti tulee kohta satamaan, jonkun pitää se takaisin kotiin viedä. On joskus ollut monta päivää satamassa ennen kuin on takaisin viety. Odotan kas tulee koira, matkaa oli jotain 5 kilometriä. Kai minun pitää koira takaisin viedä…

Tuli sitten halu päästä purjehtimaan, eikun jälleen Tallinnaan ja kohti pohjoista. En kuitenkaan vaivautunut suomeen asti tulemaan, vaan otin luovin Naissaareen. Saarelaiset on pärjäävää väkeä, tänne ei ole tuotu sähkökaapelia maista, joten sähkö tulee auringosta tai tuulesta tai sitten moottorigeneraattorista. Tai sitten sähköä ei käytetä. Mutta ei näillä kaikki ymmärrys tallella ole.Nämä olivat tuoneet tuollaisen katujyrän saareen, ajelleet ympäri hiekkaisia polkuja ja odottaneet että hiekka jyrällä kovettuu.Ei kovetu, ei. Fillari, maastoauto ja kaikki mahdollinen vajoaa tuollaiseen hienoon hiekkaan. Eikä se jyrääminen sitä miksikään muuta. No kai sen Eu maksaa hiekan jyräämisen. Sama vahva usko pitää olla kuin vettenpäällä kävelemiseen, muuten uppoaa vehkeet hiekkan. Nähtästi jyräkuski ei täysin rinnoin uskonut. Fillaritkin upposi niin että taluttaa piti.

Veivät sitten jyrän tarpeettomana saaresta pois, jyrättyään ensin kymmenet kilometrit hiekkateitä. Kaikkea sitä näkee.

Saari on täynnä neuvostoliiton armeijan miinatehtaita ja varastoja, kasarmeja ja vanhoja romuja. Rautateitäkin armeija rakensi saareen 37km. Olivat kyllä silloinkin venäläiset jotenkin päästään vialla, kun odottivat että tästä hyökkäävät natsit. Eivät ymmärtäneet, että natsi saksa oli luhistunut ja tullut järkiinsä 50 vuotta aiemmin. Kyllähän näillekin oli ja on yritetty kertoa että sota on ohi, mutta näyttävät vanhoissa muistoissa yhä elävän…

Venäinen, (tai siis Eestiläinen jonka äidinkieli on venäjä) verkonmyyjä tuli juoksu askelin aamulla minun luokseni, kun näki minut. Ojensi kätensä, katsoi harmailla silmillä suoraan silmiin ja tokaisi ”Dobroe utro.” Puristi kädestä kovasti. Sanatulvasta ymmärsin ainoastaan tämän hyvää huomenta sekä harashoo. Minä olin se harashoo. Äijä on sellainen vanha tervaskanto, langanlaiha, vetää tupakkaa ketjussa. Kerran yksillä markkinoilla oli vodkapullo mukana, äijä mykkyrässä pyöri siinä rysän keskellä. Nainen vieressä korvasta retuutti miestä telttaan makaamaan. Tämä mies on kyllä niin liikuttavan tuttavallinen ja ystävällinen, juosten ryntää huomenta kädestä toivottamaan.

Minä en ymmärrä että tuo koko ikänsä Eestissä asunut äijä ei osaa kuin muutaman Eestin sanan. Minäkin osaan enemmän venäjää kuin tämä Eestin kieltä.. Mutta eestissä on paljonkin venäläisiä jotka eivät kieltä osaa, pyörivät omissa porukoissaan ja katsovat venäjän televisiota. Tavallisia ihmisiähän ne ovat, niiden maailma on kyllä minulle vieras.Köydenvetoa tuli taas seurattua, se on sellainen urheilu mitä minäkin ymmärrän. Ei purjehdus tai golf tai kävely mitään urheilua ole. Tuo, kun 600 kiloa äijiä pannaan laivaköyden molempiin päihin ja tempaistaan, tuo on urheilua.Kävin jututtamassa sankaria, joka tuolla Dneprillä saapui markkinoille. Helvetin enkelin näköinen mies kertoi että on voittaja. Minä ihmettelin että mitä voitit, missä voitit? Äijä kertoi että on voittaja koska pääsi ehjänä hengissä ja pyöräkään ei tällä kertaa hajonnut. Pyörä poikii kuulemma luvattoman usein.

Sitä pitää osata ajaa oikein. jos ajaa 65km tunnissa sillä kuulemma ajaa 50000 km koneella, jos ajaa sen 95 mitä se kulkee se kestää tuhat kilometriä.Markkinat on loppu, minä jatkan eteenpäin valitsemallani tiellä. Tie voi sivullisesta näyttää ihmeelliseltä, mutta kyllä siinä polussa logiikka on. Olkoon vaikka tuulen logiikka…

Tuosta se alkoi, tyhjä kenttä johon alkoi kokoontua ihmisiä.Ajoittain oli ihmisiä aika sakeana. Jälleen kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat myynnissä.Shaslikkia ja muuta lihaa, yhdessä nurkassa muutama makkarakin.Hirveitä murikoita jotain mitä lie sian potkaa, näköjään sellaistakin syödään.Kansantanssi ja napatanssi esityksiä.

Tuo teksti myös pisti silmään. Suomeksi sehän on ”Maja kuin liiteri.” Eestiksi on tarkoitus sanoa että ”Talo sellainen kuin on tarvis.” Usein tulee vitsikäs käännös kielien välillä.

Kävelin tuon Kaitseliidu teltan ohi, tuttu mies huuteli että tule kahville. Esitteli että tämä on ystvämme suomesta. Juttelimme Eesti Kaitseliidu toiminnasta, kyselivät että et sitten ole tullut mukaan toimintaan.Lehden tyrkkäsivät taskuun, iltalukemiseksi.

Markkinat jatkuvat…

Joka aamuinen aamulenkki vie Tartun keskikaupungille. Raekoja Platsille, eli Raatihuoneen torille.Emajõen rantaa pitää myös joka ikinen kerta käydä katselemassa.Emajõen vieressä viihtyvät nämä elämän kolhimat. Tai siis itse ovat päätään jostain syystä seinään hakanneet. Reppanaa porukkaa.Joen rannalta lähtee myös risteilyjä joelle, osa jopa Peipsille Piirisaareen.Tutun näköisiä laivoja, vähän luulen että on suomessa rakennettu. Pitäisi joskus käydä kokeilemassa tätäkin.Muita tuttuja paikkoja katselemassa, tuolla olen joskus asunut. 100 metriä Raekoja Platsile, talo on Tarton vanhimpia taloja. Leipä miehen tiellä pitää, leipää piippuun kuten mummovainaa sanoi….

Eesti suvi on tullut takaisin.

Syreenit kukkii ja suvi on.

Turistit käyvät täällä Tartossa Raekoja Platsilla ihastelemassa tätä Suutelevat Tudengit  purskekaevua.Aivan taitavat kiinasta asti tulla tänne katsomaan kaunista Tarton kaupunkia.

Minä vetelen ilman polkupyörän ajokorttia rattaalla ympäri kaupunkia. Minä olen siinä iässä, että saan fillarilla ajella ilman ajokorttia. Ikävuosien 10-15 välissä pitää jalgratturilla olla polkupyörän ajokortti. Sen juhiloan saa teoriakokeen ja ajokokeen jälkeen. Nuoremmat saa ainoastaan vanhempien kanssa ajaa. Lapset ovat ylpeitä kuvallisesta ajokortistaan….