Ihmeellistä jorinaa

Kihnussa on paljon moottoripyöriä, melkein kaikki ovat näitä K750 tai M72 sivuventtiilikoneita. Jokunen kansiventtiili Ural ja Dnepr on myös. Nyt kävi niin että yksi hyytyi tähän sataman viereen. Polkivat ja polkivat vuorotellen, ei lupaakkaan. Sitten työntelivät edestakaisin, niin että kaikki olivat aivan katki.

Huomasin tilaisuuteni tulleen, kävin ehdottamassa että voisin ostaa tämän M72. Katselivat ihmeissään mitä tämä suomalainen puhuu. Näytin lompakkoani ja kaivon 300 nähtäville. Minulle tuli voittamaton halu saada tällainen neuvostoliiton ihme. Lisäsin löylyä, saat 10 pulloa vodkaa kaupan päälle, auttaa vitutukseen. Tarjoukselle jopa omistaja alkoi nyökkäillä hyväksyvästi.

Sitten tuli kylmää vettä niskaan, heillä ei ole minkään valtakunnan papereita tähän vehkeeseen. Enhän minä paperittomalla vehkeellä mitään tee.Olisi sillä ainakin erottunut joukosta.

Kaikki Eestiläiset tietävät kuka on Kihnu Virve, siis ihan kaikki tietävät. Virve on syntynyt 1928 vuonna, kuuluisa kansanlaulujen esittäjä. Tunnetuin kappale on tämä, Mere laulud. Kymmenkunta vuotta sitten Virven levyt olivat Eestin eniten myydyt nais artistin levyt. Että sellainen Virve.Tässä Virvessä on kyllä karismaa, en mahtunut eturiviin katsomaan, kun lauloi tämän perheorkesterinsa kanssa.Eestiläiset kunnioittavat teräsmuoriaan.Jopa tämä yhteysalus on nimetty Kihnu Virve nimelle. Tässä tämä Virve vetelee rynnäkkökiväärillä poliisin avustamana. Tahtoo tuossa iässä vähän jo käsikin vapista.

Miksikö kirjoitin että olen mies joka tapasi Virven? No siksi kirjoitin, kun esiiintymisen jälkeen jonotin teltan edessä, kun ihmiset tahtoivat kuvata itsensä Virven kanssa. Minä esitin Virvelle asiani ja nyt minulla on kuva todisteena että olen kohdannut Virven. Kuvaa en aio julkaista, ettei käy samoin kuin tässä Junnu Vainion kappaleessa ”Mies joka tapasi Dingon.” Lukijani kaatuvat kateudesta vatukkoon, kun näkevät että olen samassa kuvassa Virven kanssa ..

Jälleen kerran satama jäi nukkumaan, kun kulkuripoika irroitti köydet ja läksi. Kummia nukkujia ovat, ei aamut ole nukkumista varten. Laiturin päässä purjeet ylös ja koneet seisomaan.Vastaan tuli tuollainen mastodontti, minä sitä väistin ja purjehdin hiekkasärkälle. Eihän siinä mitään, koneet käymään ja irti läksi. Jossain vaiheessa tuli nälkä, aika aamupalan.Ja ei kun eteenpäin Pärnunlahtea. Olihan minulla päämäärä, Kihnun merepäevad. Sen kunniaksi piti matkalla ihan parta ajaa pois, jos vaikka Kihnun Virven kohtaan. Kiiltävien esineiden kuvaamisessa saa olla tarkkana. Olen nähnyt sähköuunin myynti-ilmoituksen. Siinä äijä kyykistynyt ilman housuja kuvaamaan edestä hellaa. Hassun näköinen kun peilaa hellan luukusta housuton kuvaaja.

Fillarissa oli ketjut kuluneet, kestivät noin 2500km. Kyllähän niillä muuten olisi ajellut, mutta alkavat hammaspyöriä syömään. Sekä ketjut alkoivat tippua etulimpulta alas. Läksin fillariliikkeeseen koska ei ollut ketjunkatkaisimia veneellä. Sitten soittivat tunnin päästä että fillari on valmis.

Perskuta, olivat laittaneet uuden ketjun, se oli 8 vaihteella aivan löysällä roikkuen. Minä ihmettelin että miten se nyt noin on? Ei saa kuulemma paremmin, tuo vaihteen häkki on niin lyhyt. No niinhän se onkin kun vanne on vain 20 tuumainen. Pidemmällä vaihtajalla se tulee liian lähelle maata ja ottaa katukiviin kiinni. Nämä sitten sanoivat, että voivat vaihtaa vanhan ketjun takaisin jos ei kelpaa.

No ei nyt sentään vanhaa takaisin panna, pyysin kuusioavaimen, avasin ruuvin ja käänsin vaihteensiirtäjää eri kulmaan, niin jopa alkoi toimia. Kysyin lähtiessä että kauanko olet näitä fillareita korjaillut? Kuulemma 15 vuotta.Teki mieli sanoa jotain, mutta mitäpä se olisi sitten auttanut. Kun pääsin satamaan niin laitoin loputkin säädöt kohdalleen. Samalla ostin ketjun katkaisimen ja polkimen ulosvetäjän, loppui tuo pelleily. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sitä pitää huollon jälkeen korjata.

Tämä fillarihan on tietysti vähän erikoinen, etu ja takarattaan väli on niin lyhyt ja vaihteensiirtäjä on erikoisen mallinen. Sekä vaijeri vetää siinä vaihteen suuremmalle vaihteelle, päinvastoin kuin tavallisesti. Mutta uskon että amerikkalainen valmistaja on paremmin perillä, kuin nuo asentajat. Dahon on maailman suurin taittopyörien valmistaja.  Kaikki on näköjään itse tehtävä. Tai ainakin tarkistettava miten on tehty.Torilla tuli käytyä, olipa kuhinaa.Eestin suvi on tullut, vaikka sitä ei lämpömittarista huomaa. Mittari näyttää 16 astetta. Mansikat on hyviä.Nyt alkoi sisäinen kello, ei biologinen, vaan joku sellainen alkukantaisten vaistojen ohjaama kello tuksumaan. Tunnen sen jälleen. On jälleen tullut se aika….

Soitin yksipäivä satamakapteenille ja kysyin että missä olet? Löysin tämän ja aloimme keskustelemaan, kerroin että voisin olla jonkin aikaa Pärnussa. Tämä ettei ole ongelma, ole vain. Kerroin etten ole halukas maksamaan listahintaa, 20 euroa päivä. Kun kerroin että olen Kalev Jahtklubi jäsen ja muita hyviä syitä.Kerroin tämälle vitsinkin, vitsit on välillä vaikeaa vieraalla kielellä.

Kerroin että Ruotsalainen sotalaiva oli partioimassa, kun se näki edessäpäin valoa. Kapteeni käski ottaa radiolla yhteyttä tuohon toiseen laivaan.
– Olette kurssillamme, väistäkää!
– Ei, teidän on väistettävä, kuului vastaus.
Kapteeni hämmästyi ja suutahti:
– Täällä puhuu kapteeni. Siirtykää heti kurssiltamme.
– Me emme aio väistää, kuului taas vastaus.
Nyt kapteeni suuttui tosissaan.
– Väistäkää heti! Tämä on sotalaiva!
– Väistäkää itse. Tämä on majakka.

Jopa antoi satamakapteeni tarjouksen, jälleen puoleen hintaan. No minä vähän johdattelin, että vanhana Eestin suojeluskunnan kannattajana ehdotan tällaistäMerestä kuului huuto, katsoin että siellähän on mies pelastuspuku päällä. Ei sillä mitään hätää ole.Päästekommandot olivat treenaamassa, yksi ui ja toiset vuorollaan kävivät pelastamassa joesta. Hyvin sujui, kyllä pelastettavat kyytiä saa.

Ne huru-ukot vanhat purjehtijat, joiden kanssa tarinoin yksi ilta, läksivät jälleen kilpailuun. Ikää 70 päälle ja äijät kilpailee tosissaan. Peräsimessä vanha kelmi, Viktor. Vieressä toinen kova luu, Peeter. Joitain muita vahvistuksena. Kovasti vilkuttivat, kun laiturin päästä näytin heille peukalolla onnea.Tuossa haetaan asemia lähtöviivalle, kaikilla ei vielä edes keulapurjetta ylös. Kisa on tuossa Pärnun lahdella, olisikohan pitänyt osallistua?

Nämä tulivat kolmanneksi, kaksi karkasi edelle ennen heitä.

Ylhäällä kuvassa on talo, jonka mataluudesta huolimatta ikkunoista oli näköala jopa siperiaan. Näin kertoivat nämä vanhat kovanaama purjehtijat. Kuvassa on KGP entinen Pärnun päämaja…

Kun kerran Pärnuun asti tulee pitää myös rannalla käydä. Nyt vain kävi niin että yksi Eesti täti alkoi minua sättimään että olen menossa naistenrantaan. Minä yritin että en ole menossa.Tämä näytti rannalla seisovaa kylttiä, tämä on naistenranta. Yritin että katso nyt, kyltti tarkoittaa että siitä eteenäpäin on se naistenranta. En minä sinne ole menossa, käännyn tuonne vasemmalle jossa kaikki ihmiset ovat.

Lopuksi vielä yritin että eihän koko ranta naisille ole, tuolla on monta kilometriä hiekkarantaa, saako edes siellä olla? Mutta täti vaan vänkäsi että kaikki nämä on naisille.Ei auttanut, tämä alkoi sättiä että tulen tänne naisia kyttäämään. Yritin vielä että siellähän on kaikki rannan hotellit ja ravintolat että eikö sinnekään? Täti puolusti omimaansa reviiriä kuin tiira, hyvä ettei korville lyönyt. No vielä kysyin että mihin miehet saa mennä, näytti että kilometrin tuonnepäin. Kävin myöhemmin katsomassa mitä on kilometrin päässä. Perskuta, lehmiä laitumella. Ihmiset nauroivat, miehiä, naisia ja lapsia oli ihmettelemässä kun Eesti täti antaa turistille kyytiä. Pakenin paikalta, tunsin itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi. En ymmärrä miksi täti iski silmänsä minuun. Ranta oli täynnä miehiä ja naisia. Kai silmäni sitten jotenkin kiiluivat kuitenkin.

Päivällä istuin varaston nurkalla Eestin purjehdus ukkojen kanssa, nämä kertoilivat neuvostoajan kokemuksistaan ja kaikesta jaariteltiin. Muun muassa sen yhden suomalaisen eilisestä rantautumisesta. Yhden näiden ukkojen vene oli myös siinä kasassa. Samassa se Bavarian tuholaiskapteeni käveli ohi. Minä kysyin häneltä, että onko kaikki kunnossa? Tämä ihmeissään että miten niin? Kysyin että mitä eilen tapahtui? Oli kuulemma niin kova tuuli niin ei oikein onnistunut.

Minä siitä riemastuin, että tuulen vika? Sinä yritit minun lipputankoni katkaista, osuit yhteensä neljään veneeseen, olit kolmen veneen poijuliinassa kiinni. Oma poijuliinasi oli neljäs. Meinasit rantakivikkoon ajaa, lopuksi vieraat ajoivat veneesi laituriin. Kännissä sinä olit. Seuraava selitys oli että hammasta särki. Kyllä meillä naurua Eestiläisten kanssa piisasi. Kaikkea sitä kuulee. Olisin kysynyt onko se vihreä viiri jonkinlainen ”tarvitsen hammas lääkärin apua viiri”, mutta tämä pakeni paikalta aika rivakasti.

Nyt tätä merten sankaria ei ole enään ulkona näkynyt, kai potee  hammastaan paatin syövereissä…

Vahinkoja sattuu eikä kaikki aina onnistu. Mutta joku järjen hiven pitäisi olla. Aika kapeaan rakoon piti yrittää Bavarialla, Samaan poijuun vaikka vapaatakin olisi ollut kyllin. Keulapotkurilla sitten viistää, hyvä ettei minulta lipputankoa vienyt. Olisikin vienyt jos en olisi ehtinyt pois tankoa nyppäistä. Seuraavaksi oli minun liinani päällä. Sitten huudatti keulapotkurilla viereisen moottoriveneen perään että paukkui. Sitten ajelehti oman liinansa päälle keulapotkurin avustamana. Jälleen tähtäsi minuun, ja sai vaihteen silmään, jolloin huusin että riittää, et perkele tule minun viereeni. Menet johonkin muualle.Sitten äijä katselee haavi auki kun vene ajelehtii toisten keulaan poikittain. Apuvoimat tulevat hinaamaan pois.Seuraavaksi on naapurin poijuköydessä peräsimestään. Kun saivat irti niin taas keulanpotkurilla yrittää tehdä piruettia, kun lopuksi tajusi laittaa vaihteen silmään oli keula rantaa kohden. Aika lähellä oli ennen kuin joku järjen ääni sai laittamaan pakin päälle. Lopulta yksi Eestin miehistä hyppäsi ruoriin ja ajoi veneen nätisti laituriin. Nuo Eestiläisten omat veneet olivat sitten sikin sokin, kun piti köysiä irrotella vieraan saamiseksi irti ja kunnialla laituriin. Äijä katsoi silmät ymmyrkäisenä, kun kiitin pantomiinin järjestämisestä, kun oli saatu keulaköydet kiinni. Minua niin sieppasi että Eestiläisille ehdotin että soittakaa poliisit äijä verikokeeseen viemään ja tuolle kapteenille, että kyllä nyt kelpaa ottaa rantautumisryypyt. Mutta eivät vieraanvaraiset paikalliset tahtoneet. Nauroivat että keulassa seisova koira oli ainakin aivan selvä, kapteenista ei mene takuuseen.

Harvoin noin hullua esitystä pääsee seuraamaan aitiopaikalta, onneksi. Minä en ymmärrä mikä siinä sitten vaikeaa oli, muu kuin kapteenin vaikeus hahmottaa maailmaa. Tilaa olisi ollut ja tuuli keulan puolelta ja rannalla riittävästi vastaanottajia….

Nythän tuo internetin riemurasia tempun teki. Tai ei siis nyt, vaan myöhään torstai iltana . Minä sain tuolle serveripalvelu myyjään yhteyden sähköpostilla. Kertoivat että vähän on kiire, heillä on 3 miljoonaa kotisivua nurin. 3miljoonaa on aika suuri luku. Pönkkäävät takaisin ylös niitä. No sivut nousikin ylös kuolleista, mutta minä en tähän epäsosiaaliseen mediaani päässyt sisään kirjautumaan enään. Eikä näillä enään ollut aikaa minun vaatimattomille sivuilleni.

Tänään luovutin ja lähdin asiantuntijan pakeille. Kaksi it asiantuntijaa otti asiakseen aukaista ongelmat.

<?php
# WP SUPER CACHE 0.8.9.1
function wpcache_broken_message() {
if ( false == strpos( $_SERVER[ ’REQUEST_URI’ ], ’wp-admin’ ) )
echo ”<!– WP Super Cache is installed but broken. The path to wp-cache-phase1.php in wp-content/advanced-cache.php must be fixed! –>”;
}

if ( !include_once( ’plugins/wp-super-cache/’ . ’wp-cache-phase1.php’ ) ) {
if ( !@is_file( ’plugins/wp-super-cache/’ . ’wp-cache-phase1.php’ ) ) {
define( ’ADVANCEDCACHEPROBLEM’, 1 );
register_shutdown_function( ’wpcache_broken_message’ );
}
}
?>

Äijät virpoivat hiirellä, tuollaista ihmeellistä koodia kaivoivat esiin sivutolkulla ja muuttivat joitain parametrejä. Ja kuinkas olla, simpsalapim sivut aukesivat ja pääsin takaisin tänne. Kysyin hintaa, katsoivat toisiinsa ja toisilleen nyökyttivät että 20 euroa. Minä heille että kuulostaa rahanpesulta, tuossa on 40 euroa.

Ei minulla sinänsä mitään hätää ole ollut, kuulostaa että toisilla on paremminkin hätä. Yllättävän monta sähköpostia ja viestejä olen saanut tästä asiasta. Minä olen tällä aikaa tehnyt samoja asioita kuin yleensäkin, vedellyt fillarilla, käynyt markkinoilla välillä ihmisiä villitsemässä. Välillä yritin olla saunan myyjänä.Satamassa on veneet vaihtuneet. 3 paikallisten moottorivenettä on, yksi toinen suomalainen, saksalainen ja liettuaani minun lisäkseni.Minä alan olla vakikalustoa myös täällä. Laiturilla suomalaiset kävivät minulta kysymässä apua mitä ihmeellisimpiin asioihin. Missä saan koiran rokottaa, mistä saan puolan kartan, jne. Kysyin miten osasit tulla minulta kysymään, kertoivat että naapuri oli sanonut että lippalakkimies tietää. Enhän minä tiennyt, mutta osasin selvittää asian…

Heräsin vähän neljän jälkeen, tavarat kasaan ja kiinni ja köydet irti. Sinne jäi Haapsalun satama nukkumaan, luulin minä.Joku toinenkin oli herännyt. Tuollainen pullukka vene alkoi lähestyä koneella. Minä myös vedin tuon muutaman mailin moottorilla, en sitä ensimmäistä kapeaa väylää alkanut luovimaan.Ei minua moottorilla ajavat kiusaa kun itse ajan moottorilla, ajakoon ohi. En koske sen takia kaasuvipuun. Mutta itse purjeet ylhäällä en voi sietää että joku ohittaa. Tämä oli jo rinnalla kun väylä kääntyi ja nostin purjeet. Sinne jäi moottorimies kun purje tempaisi 7 solmua vauhtia.Sitten tuli tuo Rukkirahun kapeikko, siitä vetelin miehekkäästi luovia osumatta porttien väliin kertaakaan. Siinä tämä moottorimies veti sitten ohitseni jälleen. En pärjännyt luovilla moottorille.Väylä kääntyi ja taas lähti, nämäkin vetivät rullasta keulapurjetta ulos, myös mastossa olisi ollut toinen rulla, mutta sitä eivät ymmärtäneet auki saada. Minulla ei ole veneessä kuin yksi rulla. Sitä kelaan ainoastaan suuremmassa hädässä, nyt ei ollut mitään hätää. Kun vielä vähän oikaisin väylää ja katselin kiikarilla taakseni niin siellä näkyi 2 muutakin  purjetta ylhäällä. Tämä pullukka kuitenkin pärjäsi näille kahdelle muulle ja näytti ohittavan. Ehkä pullisti rintaansa, tämä apukoulun priimus. Minä purjehdin jälleen yksin, kaikki katosivat horisonttiin, en tiedä mihin päätyivät. Väylä kääntyi myötäiseksi ja vauhti kasvoi.Jumankekka, Kihnun Virve oli kannoillani. En olisi ikinä uskonut että Virve on vielä niin ketterä. Minulla loki ylitti jo 8 solmun vauhtia. Selitykseksi, Kihnun Virve on kuuluisa kansanlaulaja, syntynyt 1928. Vielä keikkailee silti. Tämä laiva joka ajaa Kihnun saarelle on myös tämän mukaan nimetty Virveksi.Minua alkoi tämä vauhti jo huimaamaan, tai oikeasti pelottamaan, kun jiipit oli jo vaikeita ja laiva ahdisteli. Isopurje alas ja pelkällä fokalla.Silläkin kulki yli 6 solmua.  Ja meno oli paljon helpompaa, autopilottiin ei voi luottaa myötäisellä kun tuulta on. Fokan kanssa pärjää kyllä.Niin saavuin Pärnuun, kauempaa katselin että laiturit on täys, mutta perspektiivi hämäsi. Ensimmäisessa vieraslaiturissa oli vain 3 vierasvenettä.

85 merimailia, aikaa kului 13 tuntia. Loistava päivä, jälleen kerran….

Jos iskee pistämätön halu alkaa satamakapteeniksi niin sekin onnistuu, rahalla. Tässä naapurissa oleva Veskiviigin satama on myynnissä. Hintapyyntö on miljoona euroa + alvi. Miljoona on aika suuri raha, ei pelkällä satamatoiminnalla sitä maksa. No onhan siinä ravintola ja majoitushuoneita, mutta silti. Minusta tuntuu vaikka saisi sataman ilmaiseksi ei bisnestä saa kannattamaan.  Jos silti halua vetäistä satamakapteenin lakki päähän ja kahleet jalkaan, niin tuonne vaan yhteys. Tästä Grand holmin satamasta sattumalta tiedän että sekin tuottaa tappiota aika rutkasti. Tämän omistajalla ei kyllä mistään miljoonasta ole puutetta, on oikea bisnesmies. Nähtävästi on kiva omistaa satama, saa kavereille esitellä että on minulla tällainenkin. Veneitäkin miehellä on paljon, eripuolella eurooppaa. Autoja on, kun on autoliike ketjujakin useita. Satamia ei taida olla kuin tämä yksi.

Minä möllötän satamassa ja välillä otan puolan armeijan sadeviitan selkään ja lähden kaupungille. Tosi kovia vesikuuroja heittää ajoittain niskaan ja tuuli ulvoo mastoissa.

Mutta tämä internetin syövereistä löytämääni ilmanpaine käkkyrää selatessani, olen ymmärtävinäni, että muutos on tulossa. Ja muutos on positiiviseen suuntaan.

Näyttää ajoittain tuuli käyvän puuskat 20m/s tuolla rohukylässä. Ei huvita mihinkään lähteä, 20 metriä kaatosateessa on liikaa.Päivällä oli kerran jo lähellä etten lähtenyt, aloin jo tavaroita laittelemaan, mutta onneksi tuli jälleen sade ja tulin järkiini. Lähteminen ei olisi ollut hyvä idea.Läksin sitten ja kävin tuolla rautatie asemalla katselemassa, joka kerta kun Haapsaluun käyn siellä.Samat vehkeet seisoo täällä, kiskoja on vain aseman luona. Haapsalu Riisipere väli on purettu. Välillä lehdissä uneksivat tuon 50 kilometrin pätkän uudelleen rakentamisesta, mutta kukahan senkin maksaisi. Täällä asemalla olivat 1926 vuonna asemapäällikköä myöten ulkona odottamassa höyrymasiinaa saapuvaksi. Ja tulihan se tulihevonen, mutta ei jarruttanut. Vetäisi täyttä höyryä aseman ohitse ja vasta sitten alkoi jarruttaa. Jälki näkyy kuvasta. Molemat äijät kännissä kabiinissa.

Kohta jatkan matkaa, tuuli määrää suuntaa ja nopeuden. Minulle sellainen sopii myös…

Aamulla aamutoimet, eli cafe latte ja purjeet ylös. Hyvä tuuli oli lounaasta. Ensin pohjoiseen että pääsi satamasta pois, sitten länteen että Dirhamin niemen sai kierrettyä ja siitä sitten vaan etelään. Tiukkaa vastaista, mutta luovia ei tarvinnut ottaa. Eikä päässyt ketään myöskään kiusaamaan. Vastaan tuli yksi vene, Latvialainen purjehtija. Tämä oli jo kaikki optionsa käyttänyt ja vetänyt reivit pohjaan sekä keularullankin pieneksi. Minulle sentään yksi reivi riitti.Lipullekin tuli noutaja, paljon se kestikin tuulta ja aurinkoa. Haapsalun kohdalla havahduin että tuollahan on kaupunki. Isopurje alas ja pelkällä fokalla saa myötäiseen 6 solmua kohti kaupunkia. Olen pitänyt sellaista mottoa, jos vauhti solmuina on kovempi kuin syvyys jalkoina on liikaa vauhtia.Aloin rantautua laituriin, perä tuuleen. Olisin sen kyllä yksinkin saanut, oikeastaan paremminkin yksin. Mutta laiturille juoksi satamakapteenin puosu ”apuun”. Tuulihan tahtoo painaa keulaa laituriin kiinni kun takaa tuulee ja aisaan rantautuu. Tämä juoksi keulaan, jotenkin luulin että ottaa keulasta kiinni ja pitelee, mutta ei. Tämä otti köyden ja vei knaappiin. Eikä osannut  tehdä solmua tai mitenkään kiinnittää köyttä. Seisoo laiturilla köysi kädessä ja vetää köydestä. Minä että anna köyden olla, älä perkele vedä veneen keulaa sitä sähkökaappia kohden. Kohta lähtee kaappi mereen. No pakki koneeseen niin pysyyhän se irti.

Nähtävästi on nuorelle miehelle kerrottu että mene veneitä vastaan ja ota köydestä kiinni. Olisin tiennyt niin olisin voinut tämälle yhden ylimääräisen vyyhden heittää ja antaa pelleillä sen kanssa sillä aikaa kun itse kiinnitän veneen. Kovalla tuulella ei oikein ole aikaa harjoitella. Niin ja nähtävästi siinä köysessä olisi pitänyt olla palomiehen haka. Olisin keskustellut nuoren miehen kanssa, mutta pelästyi  synkkääolemustani ja pakeni pois….