Ihmeellistä jorinaa

Tuo entinen tsaarin aikainen rautatieasema on rautatiemuseona toisesta päädystä. Toinen pääty on bussiasema.Pihalla oli myös tolppa josta voi suunnitella päämäärää.

Jälleen tuli matkakuume, hyppäsin bussiin ja läksin.Tässä laivassa oli ammattikapteeni.

Läpi märjamaa, Tyri, Paide. Minä istuin bussissa 4,5 tuntia ja olinkin perillä.Tartu linna.Koira juoksi jopa taksikuskia tervehtimässä, kun tulin veräjän taakse taksilla. Koiralla on viikset harmaantunut. Niin myös minulla jos en niitä pois leikkaisi. Ruoka oli odottamassa kun ränduri ilmestyy uksen taakse….

Tuonne aitaukseen oli hylätty tuollainen mikä lie Hobbycat. Katamaraani purjevene. Tuollainen jolla on sporttinen masina. Kulkee niin perkeleesti, ei kaadu helpolla kyljelleen, mutta aallosta saattaa ottaa kuperkeikan nenän kautta. Jos sen saa nurin sitä on paha saada takaisin pystyyn.

Nähtävästi tuo maston päähän pantu mollukka liittyy tähän. Jos vehkeen saa  nurin, niin se ei pääse täysin ylös alaisin vaan tuo mollukka pitää sen kyljellään. Niin järkeilen, ei se ainakaan mikään satellitti antenni ole.Satamassa oli myös tuollainen toisenlainen katamaraani.Kulttuuria tuli myös harrastettua, eli museota. Tällä kertaa rannaruotsin museo. Täällä Eestin rannoillahan on ollut samanlainen rantaruotsalaisten asutus kuin suomessa. Se katosi sodan aikaan.

Ei ollut näillä helppoa sodan aikana, eikä miehityksen alkaessa, kuten ei muillakaan….

Italialaiset purjehtijat kävi yöpymässä Rohukylässä. Aamulla aikaisin jatkoivat matkaa kohti Puolaa.

Kaikki tuossa laiturissa seisovat eivät kyllä ole samanlaisia kuin minä tai nuo italialaiset. Tuo suomeen rekisteröity vene on kyllä paikallaan seissyt.Vastavaloon näkyi aika pitkä parta. Tuollaisen parran kasvattamiseen menee aikaa.Tuo on myös vähän erikoinen, kuinka masto voi olla noin edessä?

Mutta sitten minä jälleen läksin, purjeet laiturista ylös. Huimaa kyytiä kohti pohjoista.Ilma oli hieno, tuulta ei paljon, mutta jotain kuitenkin. Liettualaiset veti ohi moottoriveneellään. Hassun näköistä kun itse istuu uimahoususillaan ja toisilla takki ja huppu vielä päällä.Niin saavuin muutamien tuntien päästä Haapsaluun. Jälleen satamakapteenin juttusille. Kerroin että en ole halukas maksamaan 20euron listahintaa. Sovimme maksun lauantaihin 50 euroa. Eli hintaa tuli 12,5/päivä.

Eli nyt sitä sitten olla jökötän Haapsalussa, ei täällä paljon vieraita ole. Toinen suomalainen purjevene, sekä kaksi moottorivenettä suomen lipulla…

Kamerakin löysi luokseni. Olen välillä niin nopea liikkeissäni että posti tulee vasta kun olen jatkanut matkaani. Mutkien kautta kamera tuli ehjättynä Kuivastuun. Eläkeläisukko avasi kameran ja otti hiekan pois, laskua kertyi postikuluineen 18 euroa. Jos toiste kamera hajoaa, tiedän mihin viedä.

Aamulla jälleen Piret oli lähtenyt ja Töll tullut takaisin.Kävin ihastelemassa saarelaisten veneenrakennus taitoja. Käsittämätön kapine. Tuo keulan käkkyrä on oikesti veneen osa.Tuossa kyljessä oli ollut alhaalla jotain aukkoja joihin oli vetästy lasikuitua päälle.

En tiedä onko tuo väkkyrä ollut joku veneen muotti vai mikä se oli. Potkurissa oli nähtävästi painelaakeri.

Matka alkoi tyynessä, väliin tuuli nousi ja purje toi. Sitten jälleen piti koneella huristaa.Plotterissa näyttää vähän kiviseltä tuo polku, rohkeasti vain.Täällä kuten melkein kaikissa muissakin satamissa on kyltti, ettei saa kalastaa. En oikein ymmärrä miksei saa? No arvaan että jos kysyn joltain johtajalta niin vastaus on jotain: ”Mitäs siitä nyt tulisi jos onkisivat möljältä.” Seisköön meressä. No niin seisoivatkin sinnikkäät kalastajat.Tämän Eestin muinaistaruston Töllin, Hiiumaalla elävä veli Leiger oli matkalla Rohukülaan myös.Eihän täällä paljon mitään ole, lautta ja kalasatama. Puuta näyttävät myös lastaavan. Mutta hieno asia kun tämä valtion satamayhtiö, SL marina, on myös huviveneille poteron rakentanut.

Kävin satamakapteenia tervehtimässä. Täytin planketin, kaikki mahdolliset tiedot jälleen, vaikka ne oli jo tullut tälle sähköpostissa edellisestä satamasta. Näytin tätä 5 yön alennuskorttia joka toimii SL satamissa. Tämä otti kortin käteensä ja sanoi että näyttää olevan viimeinen menossa.  Minä vastasin että niin menee, jos meinaat aukon lyödä.

Tämä pani kortin pöydälle ja kysyi mitä tehdään? Minä että mehän tehtiin jo. Minä annoin kortin, sinä löit aukon ja sanoit että näyttääkin vielä yksi yö olevan jäljellä SL satamissa. Niinhän se menikin nauroi ukko.

Olen yllättävän hyvä tinkimään Eestin kielellä…

Ennen lähtöä kävin vielä kaupassa. Mieskööri lauloi tosi hienosti ja kitara soi. Siis kyseessä oli kööri, ei kuoro. Kyllä kööristäkin voi hyvä laulu ulos tulla, useimmiten kuitenkaan ei. Tästä kööristä lähti hyvä ääni. Lauloivat merimieslauluja hienolla äänellä.

Siinä oli kitaransoittajan polttarit. Miehen edessä oli kuppi ja kun joku heitti kolikon niin äijät vieressä karjaisi riemuhuudon.

Joku oli antanut kananmuniakin paketin. Minä viskasin miehelle 10 euroa. Mieskööri vieressä nosti niin suuren älämölön, huraa huudon, että kauppias tuli ja viskasi juhlakalun mäelle saattajineen. Minä yritin kertoa että minun vika kun villitsin. Kauppias sanoi että lähde vain sinäkin ulos. No olinkin ostokseni jo tehnyt.Niin äijät jäi kadulle laulamaan ja minä läksin satamaan. Toivotin vielä juhlakalulle: ”Voimia valitsemallesi tielle.”

Lauantaina taivas oli tuollainen, kopioin lehtikuvasta.Lähdön hetkellä taivas oli jo paljon parempi. Tuo kuvassa näkyvä hahmo on muuten Töll. Piret ei tullut kuvaan.Sinne jäi Kuressaari. Tulen takaisin, tiedän sen. Saarelaiset ovat ystävällistä väkeä.Kun pääsin siitä kaivetusta ojasta läpi oli aika nostaa purje.Tuuli oli aika myötäinen, fokalla kulki 5 solmua. Fokalla toimii autopilottikin, helpompaa menoa.Abrukan luota Saaremaan rannikkoa kohti koillista.Noin 8 tunnin ihmettelyn ja yhden sadekuuron jälkeen olikin edessä Kuivastu.Satamakapteeni tuli laiturille vastaan. Piirivalve oli ilmoittanut, että Birgitta on kohta kohdalla.

Tämä Töll oli laiturissa kun tulin, yöksi kun Töll lähti pois tuli vaimonsa Piret minun viereeni yöksi. Ei minulla mitään sitä vastaan ollut.

Taas oli säpinää, aamusta ensimmäiseksi markkinoille. Poliisilla ja rajavartijoilla oli oma kioski. Se oli tuossa pelastuslautassa.Minusta tuo 100 ihmisen oli mahtavan kokoinen pelastuslautta. Piirivalven miehet kertoivat että 500 hengen paukkulautta on myös ihan tavallinen.

Juttelin tunnin verran näitten kanssa, kaikesta mahdollisesta asiasta tuli juttua. Pelastusliivien käytöstä ja heidän uudesta vesijetistä ja piirivalven kyvystä valvoa veneiden kulkua, kun veneitä on paljon. Yhdestä veneonnettomuudesta jossa 2 poliisia kuoli, ja sitärataa.

Sitten otinkin fillarin ja hurautin 5 kilometriä, Roomassaaren satamaan.Siellä olikin jo odottamassa eestin laivaston lippulaiva miinijahtija EML Admiral Cowan, M313. Vahtimies seisoi laivan edessä, kysyin luvan: ”Saanko astua laivaan?” Vahti lupasi ja niin astuin laivaan. Eestillä on yhteensä laivastossa 5 laivaa.

Eesti on näiden liittolaistensa kanssa tehnyt työnjaon, he keskittyvät merimiinojen raivaukseen. Heillä onkin siihen ihan kykenevä kalusto. Tämä Admiral Cowan on lasikuidusta tehty laiva, magneettimiinat ei sitä tunne.

Kuljin laivassa pari tuntia, keskustelin mielenkiintoisia keskusteluja upseereiden kanssa laivan kyvyistä ja merimiinojen versioista. Merimiinat eivät enää ole mitään sarvimiinoja, itseasiassa ne on jopa kansainvälisten sopimusten mukaan kielletty.  Omasuoja ei laivalla kummoinen ole, muutama konekivääri, muutama raskas konekivääri ja yksi kaksois automaatti it tykki jonka suomalaiset lahjoitti. Mutta eihän tällainen yksin kulje, se on aina saattueessa mukana.

Kysyin johtokeskuksessa että näytättekö minulle konehuonetta, totesivat että yleensä ei näytetä. Vastasin että ymmärrän, mutta kysymys oli että näytättekö? Upseeri kävi kysymässä laivan konepäälliköltä luvan, konepäällikkö tuli itse minulle esittelemään. Yllättävän pienellä teholla laiva liikkuu, 1000kW koneita on 2 kappaletta. Näillä kulkee sen 13 solmua. Siinä on myös agrikaatit ja sähköpotkurit, kuulemma ei magneetti anturit havaitse. Näitä käytetään kun varotaan miinoja.

Mielenkiintoinen vekotin. Eihän näillä Eestiläisillä oikein rahaa ole, mutta tahtoa puolustaa maataan sitäkin enemmän. Ja onhan näillä sitten nämä liittolaisetkin, jotka ovat luvanneet auttaa.

Satamassa vielä pikaruokaa. En ymmärrä millainen suu pitää olla, että saa kunnialla haukattua tuollaisesta. Minä olen kuulemma suurisuinen, soitan suutani. Mutta koko naama on majoneesissa kun haukkaa.Sitten tulikin kiire, se mahdollinen ukkonen alkoi lähestyä. Aika kovasti fillari kulkee tarvittaessa.Ukkosenjumalat ovat pahalla tuulella. Piileksin enkä suotta ärsytä näitä…

Täällä Kuressaaressa on nämä merepäevad.

Mukana on paljon mielenkiintoista, kuten tämä eko auto. Siis ei öky vaan eko. Siinä mennä viiletti ihmisten keskellä täysin purjein. 

Löysin myös paikallisen veeteedeametin, eli olisiko suomessa nykyjään Trafin vastike, joka vastaa vesiliikenteestä. Juteltiin Eestin venerekisteristä ja eestiläisten veneiden rekisteröinnistä suomen rekisteriin. Tiesivät ja tunsivat tarkkaan kyllä nämä suomalaistenkin rekisterit ja kansallisuustunnistukset ja niiden erot.

Kertoivat että ilmoittavat suomeen jos joku käyttää suomenlippua suomeen rekisteröidyssä eestiläisessä veneessä. Suomalaiset kuulemma kirjoittavat sakon. Kysyin onko tiedossa että näin on tehty? Ei kuulemma ole.

Vääräuskoinen kun olin kysyin lopuksi että miksi koko rekisteri? Kuulemma siksi, että jos tulee kolari niin veneen tunnistaa. Viskasivat teltasta, kun epäilin että fillarilla pitäisi olla rekisterinumero, niillä sattuu paljon enemmän kolhuja.

No läksin ja päädyin Nasva kylään. Siellä oli Saare paati venetehtaalla avoimien ovien päivä.Ja katso, ovi oli auki. Itse tehtaan johtaja oli vastassa ja kätteli. Muutama muu vieras minun lisäkseni, sekä reportteri paikallisesta lehdestä. Johtaja esitteli paikkoja kertoi kuinka tekevät Saare veneitä. Minä aina välillä kyselin, veneen rakentaminen on kiinnostavaa.  Tuollaiseen muottiin ne laminoidaan. Tehtaalla oli aika hiljaista, suurin osa vielä lomalla. Kiitin tehtaan johtajaa, lupasin vakavasti harkita Saare venettä jos joskus jostain syystä vaihtaisin veneen toiseen.

Netistä löysin yhden myynti ilmoituksen. Näiden suosituin malli, Saare 41 näytti maksavan 428 000 euroa, jostain syystä saksaan on kulkeutunut uusi vene myytäväksi. Ei näitä kyllä varastoon tehdä…

Veneessä on nestekaasulla toimiva liesi-uuni. Keulassa on kaasupullo letkun päässä, sekä yksi varapullo. Kaasu loppui ja varapullokin alkaa vajenemaan.Tuollainen normaali 2 kiloinen pullo. Suomalaisten pullojen huono puoli on että niitä saa vaihtaa vain suomessa. Viimeksi kun suomesta läksin joskus kesäkuun alkupuoliskolla, vaihdoin puolityhjän pullon täyteen että sitä kaasua olisi käyttää. Kun ei koskaan tiedä koska seuraavan kerran suomeen tulee.

Tuollainen pullo täyttyy kyllä helposti jos on vehkeet. Latviassa en alkanut pullon täyttöä etsimään, tuli liikaa kielivaikeuksia. Pärnussa etsin kaasufirmaa joka täyttäisi, ei onnistunut. Näillä ei ollut tuollaista bajonettiä. Kierrepullon olisivat liruttaneet letkulla pullosta toiseen. Virallista täyttöasemaa ei ollut. Täyttävät kuulemma Latviassa jossa suuri kaasutehdas.Kuressaaresta sitten löytyi firma jossa bajonetti.

Äijä otti minun pulloni, löi puntarille. Bajonetti kiinni ja painoi nappia. Kuului puf ja kilo kaasua oli pullossa, painoi uudestaan ja survoi sen toisenkin kilon. Löi saippua sprayta venttiiliin että näki ettei vuoda ja sanoi: ”Ole hyvä, 5 euroa” Aikaa kului alta minuutti. Hyvä palvelu.

Täällä alkavat Kuressaare merepäevad. Tartun yliopiston pienlaivojen rakentamisen koulukeskuksessa oli avointen ovien päivät. Olin ainoa vieras hetkellä.Näin kyllä kyltit seinällä joissa kiellettiin kuvaus. Pari kuvaa nappasin kännykällä, ennenkuin ehtivät estellä. On kuulemma jotain liikesalaisuuksia joskus.

Näillä oli tällainen simulaattori, tekee aaltoja ja tuollaisia pienoismalleja uittavat ja katsovat kuinka käyttäytyvät.

Haaveilivat että pitäisi olla 300m pitkä allas, nyt ei ollut kuin 30 metrinen. Olisi kuulemma helpompaa testata. Rahaa ei kuulemma oikein ollut, ehdotin että pistäkää kalaa kasvamaan altaaseen. Siitä saatte rahaa.

Näillä oli myös aika hienoja laboratorioita, testailivat kaikkea uusia materiaaleja ja komposiitteja. Elektroniikka laboratoriossa mies esitteli kuinka singnaali analysaattorilla voi etsiä radioaseman ja kuunnella musiikkia. Kallis soitin, totesi.

Tänään on päivällä kaikkea ohjelmaa ja tutustumismahdollisuuksiakin muutamaan paikkaan. Laiturissa olen ainoa suomalainen, satamakapteeni pitää kuitenkin suomenlipun minulle ylhäällä. Väittää että minulla on suomen aksentti, totesin että itselläsi on saare aksent.

Täällä Kuressaari, Kuressaaren meripäivät…

Sinne jäi Pärnu, eipä siellä kukaan laiturilla lähtiäisiksi vilkuttanut. Moottorilla tuohon aallonmurtajan nokkaan, siitä purjeet ylös ja menoksi.

Tuuli alkoi viemään. Suurin osa matkaa oli niin, että maa jossain vähän häämötti. Kaukana kaikesta. Lopuksi saavuin tuttuun satamaan, Kuressaareen. Aikaa kului 14 tuntia.

Satamakapteeni tuli vastaan laiturille, tokaisi, ”Tere tere, vana kere”. Kertoi että merivartiosto soitti, että suomalainen purjevene tulee Kuressaareen. Nimeä eivät tienneet. Olivat soittaneet kun ohitin Roomassaaren väylän Minä en Pärnusta lähtiessä kertonut mihin lähden, tarkkaan näköjään seuraavat kulkijoita.

Kuressaaressa oli yksi Suomalaisten vene, Yksi Saksalainen yksi Liettualainen ja joku Brittilippu. Loput paikallisia. Taitaa sesonki olla hiipumassa.

Tuulen jumalat, joita en päässyt lähestymään majakan puuttuessa, lähettivät toivomani tuulen.

Asiahan on kyllä niin, että ennustajat joihin luotan, ennustivat tuulen kääntymistä. Ne ennustajat joihin luotan käyttävät apuna havaintoasemien verkostoja sekä satellitteja ja supertietokoneita ennustusten laskemiseen. Ne toiset höpöttäjä ennustajat ennustelevat tuulia kahvinporoista tai sammakon persiistä. Joskus aina onnistuenkin. Yllättävän paljon näihinkin luottavat.

Nämä ensimmäiset kertovat että on olemassa epävarmuustekijöitä, että ennusteen todennäköisyys on xx prosenttia. Nämä jälkimmäiset katsovat sammakon persiiseen ja ovat 100% varmoja ennusteestaan.

Näiden ero on kuin astronomin ja astrologin välillä. Molemmat käyttävät joskus samoja termejä, jälkimmäiset eivät kuitenkaan selvästikään ymmärrä, mistä on pohjimmiltaan kyse. Kaikkein hullummat ovat sitten oikein selvännäkijöitä. Joita myös jälkiviisaiksi kutsutaan.

Tämä vene, jossa on tuollaiset katkeilleet köydet eivät ole Latvialaisten vene. Tämä on ihan Eestin poikien vene. Jättäneet tähän laituriin ja lähteneet johonkin. Olen jossain nähnyt tämän veneen aiemminkin, Taisi olla Kihnun saarella heinäkuussa. Veneen nimi on Atlandi võlg, eli Atlantin velka.

En kyllä usko että atlantin yli purjehtineet käyttäisivät tuollaisia köysiä. Keula oli enään yhdellä köydellä kiinni. Minä solmin katkenneita köysiä vähän yhteen ettei kokonaan irtoa. Tässä laiturissa on myös Ahvenanmaan asukki veneellään. Tämä onkin laittanut perään 2 lippua. Tuollainen suomalainen pursiseuralippu, sekä toinen on Ahvenanmaalainen pursiseura lippu. Ensimmäisen kerran tällaiseen törmään. Minähän voisinkin laittaa myös 2 lippua. Toiseen tankoon tämän Pärnun kaupungin lipun, toiseen jätän oman Suomenlippuni Olisi soman näköistä. Johan tässä senverran Pärnulaisia (Pärnakas) ollaan että lippua voi hyvinkin käyttää.

Kello tulee kohta 5, lähden eteenpäin, tulee piiiitkä päivä…