Ihmeellistä jorinaa

Aamulenkilläni 36km kävin jälleen täällä uudessa Karlovan satamassa. Jos jonkinlaista venettä on Emajõen rannoilla, tässä satamassa on enimmäkseen uudempia vehkeitä.Hieno satamarakennus on rakennettu, Tarkoitus on että tämä on vierasvene satama. Enpä usko että tänne jokeen kovin paljon vieraita sattuu. Ompahan kuitenkin sataman vakiasiakkaille hienot paikat saatu. Seinässä kyltti jota osasinkin odottaa näkeväni.Eu tukee myös tätä bisnestä. Katselin televisiosta talvella kun yksi tv reportteri teki ohjelmaa eestin kalasatamista. Pria eli maaseutuvirasto pani miljoonia eu rahaa kalasatamiin.

Yksi kylmähalli oli rakennettu, mutta ei ole käytössä, koska ei ole kalanjalostusta. Sama ruosteinen troolari oli rannalle vedettynä jopa vuosia, kalastus ei kannattanut. Viereen rakennettu rakennus kalastajille joita ei ole. Rakennus toimi hotellina, se rakennettiin kalastajille jonkilaisiksi lepohuoneiksi. Sen perusteella tuki tuli.

Pihalla seisoi uusi kylmäkuljetus auto. Ei ajettu yhtään, 15 prosentin omavastuulla kannattaa ostaa auto 5 vuodeksi seisomaan. 5 vuoden jälkeen sen saa myydä, rahaa saa senkin jälkeen enemmän kuin sen 15% omavastuu. Bisnes se on mikä kannattaa.

Haastattelivat Pria johtajaa, tämä naama vähän punaisena, että kalastajat tietävät itse parhaiten mitä tarvitsevat. Näköjään tietävät, rahaa pitää saada, kun saa niin ei ole väliä mihin se pannaan. Oma firma rakentaa niin se on aivan sama mitä rakentaa, rahat tulevat kotiin.

Alkavat kalastajat ja sataman omistajat olemaan kuin maanviljelijöitä. Rahaa pitää saada joka tuutista, sillä tuloksella sitten ei ole mitään väliä. Pääasia on se avustusten hakeminen…

Kävin juttelemassa suomalaisen bussikuskin kanssa. Oli valmistelemassa bussia hotellin edessä matkakuntoon. Oli 6 päivän reissulla Tallinna, Tarto, Vilnius, Riika. Kyseli mitä minä fillarilla täällä seikkailen T paidassa ja shortseissa. Kerroin asuvani täällä, käyväni usein myös Vilnassa ja Riiassa…

Jälleen aamulla hienossa auringonpaisteessa rattaalla, kaunista Tarton kevät aamua ihailemaan.Hiljaa virtaa Emajõgi. Joku, liekkö joku harras uskovainen, on tuollaisen rukoushuone lautan rakentanut. Saunalauttoja kyllä näkee, tuollaisia ristikatolla kirkkoveneitä harvemmin.

Yksinäinen Toonekurg kävelee ja etsimään ruokaa nurmikolta. Olen yhden kerran suomessa nähnyt tällaisen kattohaikaran. Kerran on kuulemma ihan pesinyt ja saanut 3 poikasta joista yksi kuoli.

Kyselin kerran yhdeltä lintubongarilta, miksei nämä komeat linnut suomessa pärjää. Täällä etelä eestissä näitä pesiä on joka kylässä kymmeniä. Suomessa ei kuulemma ole sammakoita,  niin kuin täällä eestin puolella. Linnun pojat ei saa tarpeeksi ruokaa ja jäävät heikoiksi ja kuolevat.

Suomessa on vakituisesti 3 sammakkolajia, Eestissä lajeja on 11. Pieni mutta ratkaiseva ero näiden lintujen hengissä säilymiseksi. Jos ei toonekured pärjää suomessa, niin kuinkas minä? Tulen kuitenkin näyttäytymään ihan lähitulevaisuudessa…

Vielä viimeinen ponnistus markkinoilla.

Helppoheikin työssä pitää olla supliikkia. Houkuttelin ohikulkijoita ostamaan olkihattuja. Eivät tahtoneet ostaa, niin huutelin eestiläisille, että pane olkihattu päähän. Saat vielä auringonpistoksen ja järki pimenee ja kävelet avonaisen rahakotin kanssa kuin suomalaiset. Tuhlaat vielä perheen ruokarahat auringonpistoksissasi.

Aina joku kääntyi ja osti.

Välillä kävin Armenian poikien juttusilla, nämä osaavat shaslikin tekemisen taidon. Kyllä Armenian ruoka makkaran voittaa 16-0.

Lopuksi aloin uumoilla että kello voisi olla kotiinlähdän aika. Kaivoin kotelosta aarteeni.

Greenwich merimuseosta ostamani kannettava aurinkokello. Nerokas laite, kellossa olevan kompassin avulla käännetään viisari näyttämään pohjoiseen. Asteikkolevy käännetään kulmamitan avulla oikeaan kulmaan. Kulma riippuu leveysasteesta. Siitä sitten vaan tarkistamaan onko aurinko radallaan ja mitä se kello on.

Hieno kelloni löi 15 kesäaikaa ja jokapuolella alkoi säpinä kun kauppiaat lastasivat tavarat autoihinsa. Kohta kaikki häipyivät ja Türin kaupunki jäi elämään hiljaista elämäänsä. Markkina humu loppui tällä erää….

Siitä se taas läksi sirkus pyörimään. Ihmisiä tuli portista yhtenä virtana. Välillä kohdalle pysähtyi suomalainen bussi ja sylki ihmiset ulos. Paikalle odotetaan noin 30000 vierasta ja myyjiä on noin 700.Yksi suomalainen siunaili toiselle, että onpas kallis lippalakki. Minä ennätin väliin, sanoin että tarjoa jotain. Tämä tarjosi 15 euroa. Minä sanoin että selvä, saat 15 eurolla.Nyppäsin lipan sisäpuolella olevan hintalapun pois, jätin sen koko numeron paikalleen. Molemmat olivat tyytyväisiä kauppaan.

Kohta näin kun vanhempi suomalainen nainen katseli huiveja.

Minä että meillä on teltassa vielä malleja tule katsomaan. Samalla läksin tämän miehen, vanhan papan luo. Sanoin papalle, olet siinä iässä, et löydä enään parempaa naista itsellesi. Edes yhtähyvän löytäminen on työn takana. Sinun täytyy pitää huolta tuosta vanhasta. Sanoin että nyt on tilaisuus, naisesi katsoo huiveja, mene ja osta muutama.

Mies katsoi minua, sanoi että olet oikeassa ja kyynel silmässä marssi naisen luo. Osti tämälle 3 huivia. Kiitteli minua vielä lähtiessään. Nainen ihmetteli että mikäs nyt tuli, minä hymyilin vieressä.

Illalla jälleen perkeleen kuumaan saunaan, tämän kansainvälisen myyjäjoukon kanssa. Naureskeltiin myyntijuttuja. Kovin nauroivat kun kerroin kokemuksiani

Saunan pesuhuoneessa oli siivooja, katsoi kun rapaisilla varpailla marssin märällä lattialla. Yllättävän kuraset jäljet voi miehen varpaista jäädä….

Aamu valkeni aurinkoisena ja tivoli alkoi toimia. Nautin aamupalaksi Puolalaisia mansikoita, ja läksin katselemaan. Jälleen paljon tuttuja kauppiaita. Löimme näiden kanssa juttua. Kerroin purjehtimiskokemuksistani, toinen vastasi armeija kokemuksillaan neuvostoarmeijassa, Gruusiassa. Minä kerroin Kotkan saaristosta, yksi olleensa Itäsaksassa. Hyvää porukkaa. Tuollaiset pilvet ei välttämättä ennusta hyvää, eikä ennustanutkaan.Tuosta osaa lahjattomatkin ennustaa että tästä ei hyvä seuraa. Alkoi paukkua ja vettä sataa. Ihmiset katosi ja kauppiaat sulkivat telttojen seiniä.Muutaman tunnin päästä sade oli ohi ja sirkus jatkui. Jatkuu vielä pari päivää, antaa mennä kun on vauhtiin saatu…

Koira alkoi vahtimaan jalkaratastani, ihmeellinen ilme koiralla. Mitä lie miettii? Taitaa jotenkin ajatella että rattaalla se lähtee, vahtin tässä ettei yllättäen lähde. Aamulla koko kaupunki raikui, kun läksin rattaalla kaupungilla käymään. Koira pahastui.

Mutta nyt jätin rattaan autotalliin ja otin auton ja jälleen tien päälle. Tälläkertaa Türi kukkamarkkinoille.Jo alkoi jälleen pakolaisleiri nousta pystyyn.Iltapala ja nukkumaan, kama tahveli ja ananas…

Heräsin jälleen aamulla ennen kuutta. Tuollainen koira oli vastassa  laiturilla, läksin koiran perään fillarilla. Koira juoksi edellä, näytti suuntaa, välillä vilkaisi taakse että mihin äijä jää. Yöllä oli raitilla ollut jonkunlaiset juhlat. 3 olutpurkkia, tyhä tupakka laatikko ja tumppeja tosi paljon. Miksi ne keskelle raittia oli hylätty? Oliko koiralla jotain tekemistä tämän kanssa?

Koira toi minut majatalon viereen. Juttelin pihalla seisovan omistajan kanssa, kehuin kirkkoa. Majatalon pitäjä antoi minulle kirkon avaimet, sanoi että käy katsomassa.

Kirkko ostettiin talopakettina, tai siis kirkkopakettina suomesta, Pirttisaaresta. Suomessa nähtävästi oli talopaketit siihen aikaan edullisempia. Tekiköhän suomalaiset veljeskansalle jäynää, vai miksi kirkon penkeistä puuttuu selkänojat. Kun raskaan työn raatajat raahautuvat pyhä-aamuna kirkkoon, ei auta nukahtaa papin saarnaan. Lentää persiileen, tai siis takimmaisen syliin.Viimevuonna saarelle ilmestyi bensiiniasema/diesel tankkaamo. Siihen ei vaan ole vieläkään saatu polttoainetta tuotua. On niin pieni määrä ettei oikein kukaan ole kiinnostunut tuomaan. Lauttaan ei saa ottaa vaarallisia aineita kun on matkustajia, eivät halua erikseen tilata lauttaa.Yksi äijä osti tuollaisen vanhan troolarin 5000 eurolla ja lupasi alkaa kuljettaa polttoainetta. Troolari vuosi ja yksi toinen lupasi vodkapalkalla vahtia, ettei troolari uppoa. Tietäähän miten siinä kävi, vahti juopui ja vesi nousi laivassa. Ei se uponnut mutta koneet ja merivaihteet on nyt täynnä merivettä. Liekkö tulee kuntoon, no jos eu maksaa niin voi tullakin.

No kai se huoltoasema joskus aukeaa.Saaressa on paljon hienoja maisemia ja upottavia hiekkateitä.Kalusto pitää olla tien laadun mukaista. Lopuksi oli aika jättää saari, tyhjä neuvostoliiton rajavartioiden vartiotorni jäi mollottamaan.Minä nostin purjeet muutaman metrin tuuleen, luovia ja aurinkoa.Lopuksi se otti ja tyyntyi kokonaan. Pikainen laskutoimitus, satamaan pääsyyn menee koko päivä. Perillä vasta yöllä, joten koneet käymään ja menoksi kohti teletornia. Saavuin Piritaan omalle venepaikalle, rensselit kasaan ja autoon ja 180km etelään. Pitäisi saada videolle, kun kulkuri tulee takaisin kotiin ja koira ja kulkuri kohtaavat. Varmasti koko kaupunki sen kuulee…

Ei aika ole Pranglin saarella pysähtynyt, vähän hiljaa se kyllä kulkee. Saarella asuu noin 65 ihmistä vakituisesti, kirjoilla on 250 paikkeilla. Kirjoilla voi olla vaikka sen takia, että yhteysaluksella pääsee silloin alennuksella.,

Talvella kelirikko aikaan ei sitten laivallakaan pääse, helikopteri lentää silloin. On täällä koulukin, 9 oppilasta oppii.Tuollaisia vehkeitä seisoo Eestin saarilla. Olen joskus itsekin tahtonut tuollaisen Uazikun ostaa. Ukrainassa olisi ollut myynnissä, mikä tuollaisella olisi huristaa kyynärpää ulkona. Ainut että bensaa palaa yllättävän paljon.Vetelin fillarilla ympäri saarta katselemassa nähtävyyksiä. Tallinnan teletorni ja Muugan satama näkyy etelässä. Museon kävin katsomassa. Äijä joka piti museota kertoili pitkiä tarinoita saaresta ja elämisestä. Itse lueskelin kuinka yksi kansanrunouden kerääjä ja etnologi kertoi Aksi saaresta. Eli Pikku Pranglista, tuossa vieressä. Kertoi että ennen sotia Aksi saarella oli 39 savua. Kertoi myös että nämä Aksilaiset eroavat Pranglilaisista, eivät käytä niin tolkuttomasti alkoholia, onpa saarella jopa täysin raittiita.

Katselin kun ukkolauma istui kivellä ja odotti yhteyslaivaa. Eivät oikein halunneet ymmärtää, kun kyselin että mistä moinen kuvaus tullut. Sanoivat että Aksilaiset oli juoppoja. Laivoja kyllä osasivat tehdä, puut piti tuoda mantereelta ja suomesta.

Nyt ei Aksilla ketään vakituisesti asu.

Kävin myös tätä maakaasu reikää katsomassa. Maahan porattu joku 100m syvä reikä, siihen lyötiin putki ja sulku päähän. Tiedossa on kauan ollut että Eestin väike saarten alla on kaasua. Tännekin porattiin 6 reikää, kaasua tuli kuitenkin niin vähän ettei siitä hyötyä ollut. Nyt kaasu virtaa sulun alta tehdystä torvesta vapaasti.

Iskin siihen tulen, hulmahti niin että meinasi nenä palaa. Katselin liekkiä kauan ja ihmettelin moista luonnon ihmettä.

Kerin majakka ja rakennusten lämmitys toimi joskus maakaasulla, kunnes reiässä tapahtui jotain ja reikä alkoi syöksää hiekkaa ja meni tukkoon.

Se kaasu on joskus myös vaarallista, kun porakaivosta vettä otetaan niin välillä alkaa kaasua virrata vesiputkissa. Räjähtää vielä kaivot.

Täällä Pranglissa tekivät kesävesi johdot, tekivät 4 porakaivoa rinnakkain, 25m syvyiset. Pelkäsivät että yhdestä syvästä alkaa kaasua tulla.

Kaikenlaista riesaa sitä voi kaivojen kanssa tulla. Enpä ole kuullut että kaivot palaa ja lykkää kaasua. Liekkö terveellistäkään juoda tuollaista vettä, pierut kovenee ainakin….

Heräsin jälleen kello 6. Taivas selkeä, aurinko paistaa. Kaikki muu oli kohdillaan, ainoastaan tuuli puuttui. Kello 9 hujakoilla alkoi vedenpinta vähän väreillä, silloin lähti. Purjeet ylös ja menoksi.

Alkuun oli vauhtia jopa 2 solmua, mutta kiirekös tässä. Lopuksi, kun vauhti tippui gps mukaan 0,2 solmuun katosi ohjattavuus. Silloin koneet käymään ja purjeet alas.

Lähellä Aegnan saarta tuuli palasi. Lopuksi vauhtia oli 5-6 solmua.Silti laivat vetää ohi, kokka kohisten. Menköön, minä olenkin huvijahdilla. Lopuksi määränpää alkoi näkyä. Sataman ohjeiden mukaan, aja kivien välistä satamaan. Näillä ohjeilla tänne päädyin.Täällä en olekaan ennen käynyt, alankin tutkia saarta.

Yhtäkkiä kovaäänisistä kuului kuulutus, alkaa vuohenlypsyn kilpailu. Minä ryntäsin heti paikalle.

Azerbaitsanilainen ammattilainen voitti reilusti.Tämä venäläinen tuli toiseksi. Minä jäin kolmanneksi. Mutta tulihan osallistuttua. Täytyy ehkä vielä vähän harjoitella.

Tämä omituinen, ukko joka kuuluttutti myös tuon lypsykilpailun käveli koko markkinoiden ajan langaton mikki kädessä ja höpötti omituisia juttujaan samalla monotonisella äänellään. Kokoajan kommentoi mitä näki ja tuli vastaan. Ääni kuului jokapuolella olevista kaiuttimista.

Lopuksi äijä kuulutti markkinoiden loppuneen. Minä hyppäsin autoon ja Piritaan veneelle. Olen kyllä monta yötä jo käynyt veneellä nukkumassa, veneessä tulee maailman parhaat unet.

Odotan tuulta ja lähden pienelle seikkailulle…