Ihmeellistä jorinaa

Aamulla heräsin mereltä kuuluvaan sumusireenien ääneen, sumu oli noussut.Kävin Kalevi Jahtklubilla katselemassa onko tuttuja, ei ollu, ei sitten ketään näkynyt.Veneet oli paikallaan. Kalevi Jahtklubin jäsenet ovat vakavaraista porukkaa, näyttää veneistä ja autoista päätellen. Tätä venettä sponsoroi Kredit 24 firma joka on Eestin suurin pikalaina firma. Todennäköisesti veneen omistajien oma firma, tuskin kukaan pikalainaa ottaa ja tällaista venettä ostaa. Eli lainataan köyhille rahaa kovalla korolla, pannaan oma perintäfirma perimään saatavia näiltä onnettomilta ja saaduilla rahoilla sponssataan veneilyharrastusta. Vähän kuin Robin Hood.Hyppäsin autoon ja läksin kohti Luige kylää taas sumuun. Tutkaa ei autossa ole, navigaattori kylläkin. Navigaattorilla löytää kyllä tien, muttei se varoita muista kulkijoista. Siitä se taas lähti pyörimään sirkus, sanattomaksi ei saa jäädä helppoheikit.Saderintama alkoi ahdistelemaan, jälleen vaihdettiin myyntiartikkelia. Aloin myymään sadetakkeja. Hihkaisin ohikulkijoille että herrasmies ei anna naisen kävellä sateessa märkänä vaan ostaa naiselle sadetakin.

Jos mies ei tahtonut ostaa niin sitten nauroin, että kävelköön eukko sateessa märkänä..

Tässä on mies jonka ei tarvitse pitää myyntipuheita. Mies istuu pyörätuolissa, ystävät tuovat savuankeriaat ja pystyttävät teltan. Mies alkaa myymään ja myy uskomattoman määrän ankeriaita päivässä. Ainoa jota jotkut asiakkaat kysyvät on kalan hinta, monet eivät kysy sitäkään, vaan sanovat että anna tuollainen palanen. Kulkihan täällä myös tuttuja, tai siis tutun näköisiä kasvoja. Tämä rouva kulki adjutantin ja turvamiesten ympäröimänä. Ei tullut minun telttani viereen vaan meni muutaman kymmenen metrin päästä ja katseli grillejä.

Jos olisi viereen tullut olisin häneltä kysynyt, ”Prouva Vabariigi President, kas saaksin teile pakkuda midagi huvittavad?” Mutta pieleen meni myyntipuheeni, koska tämä kulki 20 metrin päästä ohitse. Enkä minä nyt sentään presidentille ala huutelemaan.

Tiedän että tämä olisi kysynyt miksi suomalainen on teltassa myymässä, vastauskin olisi ollut valmiina: Eestin Kalevipojat on suomea rakentamassa, jonkun pitää tulla tänne ettei jää miehistä tyhjäksi.” Sitten olisin antanut rouvalle käyntikorttini ja sanonut että jos tulee asiaa tai vaikeuksia niin soita, olen aina valmis auttamaan.

Nämä messut tai markkinat on muuten maamessut, eestin tõukari yhdistys järjestää.

Tuo kyltti tarkoittaa Eestin puhdasrotuista karjaa, esim tõu-koira taas on puhdasrotuinen koira. Kerron kaikille että minä olen tõu-soomlane, puhdasrotuinen suomalainen. Välillä eivät oikein ymmärrä, kysyvät että töö soomlane, eli työsuomalainen? Mutta ei, oikea sana on tõu.

Se Õ vokaali on se josta ulkomaalaisen erottaa, siitä myös erottaa esim saarelaiset.

Markkinat jatkuva, jatkukoon…..

Aamulla heräsin ja läksin käppäilemään Piritan satamaan. Parempiosaisten veneitä katsomaan.

Diiselikeskus oli ostanut purjeveneen ja vuokrasi sitä, tai siis vei rahasta ihmisiä merelle. 2 tuntia 80 euroa ja päivä 270 euroa. En minä niin huono-osainen taidakkaan olla. Kuinkahan paljon rahaa olenkaan säästänyt kun olen omallani veneillyt? Kuinkas minulla yleensä on tällaiseen varaakaan? Taidankin olla rikas mies, ainakin kokemuksiltani. Autio on kello 6 Piritan uimaranta.Ei ketään missään.

Sillan alla sentään oli kalamiehiä, venäjää puhuivat.Hyppäsin auton selkään ja läksin kohti länttä, läpi kaupungin ja saavuin Luige kylään. Sinnepä olikin kokoontunut jo muitakin telttailijoita, siitä se taas alkoi. Teltat pystyyn ja tavarat telttaan, tuttuja kauppiaita jututtamaan. Taavi Rõivas, entinen pääministeri kävi jututtamassa. Tahtoi että äänestäisin häntä Eu parlamenttiin. Taavi huomasi heti että olen suomalainen. Puhui yllättävän hyvää suomenkieltä, kysyin mistä oppinut, kertoi katselleensa Mtv3 ohjelmia. Esitteli lehdykästä tuttuja suomalaisiaan, kuvissa joissa poseera yhdessä mm Alexander Stubb in kanssa. Totesin että olen tämän kuvia nähnyt, en ole paremmin tutustunut.

Taavi huomasi minut toivottomaksi tapaukseksi ja lähti etsimään helpompia uhreja. Minun mieli puuhaani on kiusata politiikkoja markkinoilla.

Usva nousee joesta kun äijä lähtee aamulla fillarilla ajelemaan. Yksi naapuri kysyi kerran talvella, että miksi lähden aamulla talvella 20 asteen pakkasessa fillarilla pimeyteen? Vastasin että pitää näyttää ettei suomalaiset niin pehmeitä ole.Mutta ei kaikki Eestiläisetkään mitään pehmoja ole.Äijä veti rannalla tuollaisen neopreeni märkäpuvun selkään ja lähti kauhomaan jokea alavirtaan. Yritin huudella että mihin menet, ei kuullut, tai halunnut kuulla minua. Sinne häipyi kohti Peipsi järveäMinä en oikein ymmärrä että mikä siivousvimma näillä Tarttolaisilla on. Tuo traktori tulee vastaan joka päivä, tänään ei ollut yhtään lehteä tai mitään pudonnut puistoon, veteli harja ylhäällä eestaas käytäviä. Toisella puolella jokea yksi puhalteli lehtipuhaltimella, ei sielläkään mitään näkyvää ollut, lehtipuhallin kyllä löysi jotain hiekkapölyä joka lensi ilmassa. Yksi äijä ajaa joka aamu pakettiautolla ja katsoo onko roskiksissa jotain pois viemistä. Aina välillä näyttää joku roska olevankin. No tuleepahan työllistettyä.Minä päädyin kotiin takaisin.

Vesi joka tulee hanasta oli pahaa.

Pakkasin asioita mukaan retkelle.Takakontti täyteen asioita.Kohti pohjoista, täyttä laukkaa.Hiphuraa, saavuin purjeveneelleni. Jos ei ehdi purjehtimaan, niin edes veneeseen nukkumaan. Vesisängyssä tulee hyvät unet….

Kävin fillarilla aamulla Emajõen rantoja katselemassa fillarilla. Ovat saaneet tämänkin vanhan neuvostoliiton aikaisen jokilaivan jo vesille. Yrmyn näköinen vekotin.Täällä Rebase, tai oikeastaan se on Karlova sataman luona näkyi tuttu lippu. Se on varma että veneturisteja ne eivät ole. Lähdin juttelemaan aamukahvia juovan veneilijän luokse, totesin Eestiksi että tuttu lippu veneen perässä. Kaveri kertoi ostaneensa veneen suomesta ja eilen oli tänne tuotu. Heti ensimmäisenä yönä veneeseen nukkumaan.Jatkoin matkaani kunnes lenkki oli täysi, limiitti on 20km.Koira möllötti asfaltilla korvat pystyssä.Nyt on vähän suunnitelmissa että ehtisi edes purjeveneellä käydä, joskaan ei varmaankaan purjehtia. No kyllä sillekin vielä aika tulee.Pistän soppalusikan takataskuun ja alan suunnitella…

Aamulla join Cappucinot ja lueskelin aamun lehteä, päätin että on museopäivä.

Kiillotin Liettuan armeijan kenkäni ja läksin kaupungille. Olin soittanut jo aiemmin että olisin tulossa, nyt varmistin vielä voinko tulla. Naama siistittynä marssin eteenpäin.Kunnes saavuin tänne Kaitseväen korkeimman sotakoulun eteen, ohje oli että tykkien välistä ovelle ja ilmottaudu luukulla.Siellä vartiomies kysyi henkilötodistusta ja soitti luutnantin minua vastaan ovelle.Rintaan laitetaan vierailijan lätkä ja luutnantti ohjasi minut Kaitseväe akadeemia muuseumiin. Tämä esitteli minulle kokoelmia kaikkea löytyi.Vähän tärähtänyt kuva ratsuväen saapasmerkeistä.

Miinoja oli joka lähtöön. Ihmettelin että mikä tuo rengasmiina on? Selvisi että se on tykinputken räjäyttämiseen. No tietysti jos peräännytään ja on pakko tykki jättää on parempi  tuhota se kuin jättää viholliselle.

Siitä johtui mieleeni juttu jonka myös kerroin tälle oppaalleni. ”Sota aikaan kannaksella oli venäläisillä korsu jonka ampuma aukosta tulitti konekivääri. Suomalaiset totesivat että tuo on tuhottava. Yksi mies sanoi että minä olen vapaaehtoinen otti kranaatin ja sanoi että viskaan sen savupiipusta sisään. Juoksi savutorven viereen ja kurkkasi sisään, juoksi katolta ovelle ja koputti. Ovi aukeni ja soturi livahti iivanan vierestä sisään, hirveä huuto ja ampuminen kuului korsusta. Kohta soturi tuli takaisin, löi oven perässään kiinni, kiipesi katolle ja pudotti kranaatin savutorveen. Pulina ja konekivääri hiljenivät.

Sankarin palattua toiset kysyivät että mitä helvettiä sinä siellä sisällä kävit? Savupiipun pelti oli kiinni, totesi sankari, kävin avaamassa pellin.”

Naureskeltiin että se olisi kova jätkä joka kävisi vihollisen tykkiin tai panssarivaunuun laittamassa renkaan putkeen ja räjäyttäisi.

Olen minäkin joskus tuollaisella Hiram Maximin kehittämällä kuulipildujalla laskenut.  Siinä ruuti ja aserasva palaa ja tekemisen tuntua on ilmassa.

Lopuksi olin kaikki nähnyt, pienihän tämä museo on. Tarjosivat vielä kahvit ja juttelimme Sotakoulunkorkeakoulun koulutuksesta ja kaikkea Eestin maanpuolustuksesta. Kaitseväen upseereilla on vähän eri näkökulma siihen mitä maailmassa tapahtuu ja millaisia uhkia edessä on.

Tänään oli kiva museopäivä, tänne olin suunnitellut soittavani ja kysyväni monta kertaa, nyt sain aikaiseksi….

Kevät keikkuen tulevi.

Seurasin tuossa jokun aika sitten hiekkapuhaltajaa. Ammattimies puhalteli moottoriveneen pohjaa puhtaaksi. Hieno seurata ammattimiehen työtä, sääteli painetta ja puhallus etäisyyttä ja hienosti pohja puhdistui, eikä mennyt puhki.Kehui että on 30 vuotta hiekalla puhallellut. Naureskeli vähän kaikenmaailman soodapuhalluksille, kyllä hiekka on hiekkaa. Muotimiehet puhallelkoon vaikka höyhenillä, saavat sitten rannoilla kehua toisille tietäjille.

Näytti millainen pohja voi olla, kun puhauttaa rakkulat rikki gelcoatin pinnasta. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Otti ja läksi kotiinpäin, oli niin tottunut hiekkapöllyssä kulkemaan että otti puhaltimen mukaan ja puhautteli mennessään.

Bussi Vilnaan läksi, minä jäin kyydistä. Istun koiran kanssa ja katselen maailmaa.

Aamulla fillarilenkillä kuulin kun Eestin käki kukkuu. Kiva kuulla, tulee hyvä mieli.Sää ei kyllä oikein keväinen ole. Matka vei tämän vesilaitoksen ohitse. Osuva taideteos on rakennettu.Ohi tämän Tarton vankilan. Eestissä muuten kun jaetaan ehdonalaisia, niin se tarkoittaa että saat vapaalla jalalla olla, ehdolla ettet tee uusia rikoksia. Ehdonalaisilla ei rikollisia hauskutella jakamalla niitä päällekkäin. Käyn aina täällä ujulan satamassa kääntymässä. Kummia kapistuksia, kuten tämä saunalautta. Jo eihän joella myrskyjä ole, joten tälläkin pärjää.Tämä Vanemuine, vanha neuvostoliiton jokilaiva valmistuu hiljakseen. Nyt siihen on saatu koneet hommatuksi, vanhat Mersedeksen koneet. Paljon on vielä tekemistä.

Tämän Dorpat hotellin lähellä torilla näkee usein suomalaisia, bussilla tulee paljon turisteja.Kuten nämä kaksi, kaksi tätiä käveli torin laidalla. Ei ne mitään puhuneet, mutta minä tokaisin näille että:” Ka Suomalaisia.”

Nämä ihmetteli mistä tiesin suomalaisiksi, kerroin käyväni välillä markkinoilla hauskuttamassa itseäni ja asiakkaita. Minusta on tullut vähän turkkilainen basaarikauppias, kyllä asiakkaat pitää tuntea.

Aamulla heräsin aikaisin ja katselin auton ikkunoista että kevät on jo pitkällä. Päätin sitten kuitenkin purkaa tuon höyrypannun. Koska en ollut varma, kuinka museovirasto suhtautuu tällaisen museokapineen hävittämiseen, päätin käyttää tähän pimeää työvoimaa.Tuollainen muutaman kuution paisuntasäiliö kappaleiksi, että sopii oviaukoista läpi. Ilmassa on pölyä niin sakeanaan että kuvatkaan ei tahdo onnistua. Pannua piti myös pilkkoa että nosturi jaksaa nostaa.

Jotenkin synkän näköisiä työmiehiä, nappasin kuvan ennenkuin ehti estellä.  Dimidri oli eestiläinen, tarttolainen, joka oli äidinkieleltään venäläinen. Puhui eestiä venäläisittäin murtaen. Ivan oli venäläinen, jolla venäjän ja myös eestin passi. Asui venäjän puolella, kulki töissä eestissä, umpivenäläinen.   Minä kolmas joka puhui Eestiä ja jonkun sanan venäjää suomen aksentilla. Dimitrikin osasi muutaman suomen sanan, oli ollut suomessa töissä. Hyvin me toimeen tultiin. Lopuksi saatiin auton päälle kaikki kappaleet, syötiin hernesoppaa ja tehtiin tilinpäätöstä. Laskeskeltiin että auto tuli venäjän puolelta 100km tänne töihin, miehille palkat ja konevuokraamon maksut ym. Päästiin kuitenkin helpolla sovintoon palkoista. Pihalla vielä käteltiin, kehuivat että kiva oli töissä yhdessä olla. Minä myös että kiva teidan kanssa on työskennellä.  Pilasi vähän tunnelmaa, kun kysyivät että lähdetäänkö yhdessä töihin seuraavalle työmaalle. Myöntelin että voisin tullakin, mutta en tule tuollaisella palkalla….

Höyrypannun huoltoon kuuluu myös veden vaihto. Kuulin kun yksi naapuri kertoi että hänen höyrypannunsa vuotaa, hän laskee aina kesäksi vedet pois kattilasta. En minä hänelle mitään kehdannut siihen sanoa. Yllättävän paljon lämmitysjärjestelmään vettä sopii, tuntitolkulla valutin hanasta.Kun vene on Tallinnassa, niin minä käyn joka aamu 20km rattaalla ajamassa. Matka vie läpi unikkopeltojen. Madot eivät saa elettyä unikko pellossa, ne ryömivät yli pyörätien. Matkalla kävin Tartun uudistetussa kauppahallissa shoppaamassa kinkkua leivän päälle.

On minulla vähän suunnitelmaa veneilläkin, mutta vähän tökkii töiden puolesta.

Vettä sataa.Viskasin tuohon höyrykattilaan kottikärryllisen kivihiiltä, alkoi maja lämmitä. Tällainen kattila laitos on ekomasiina, ei tarvitse sähköä toimiakseen. Hiilet kun tuikkaa tuleen niin alkaa korsteeni vetää ja musta suitsu alkaa nousta korsteenin päästä. Tulipesässä ja tuliputkissa lieskat lämmittävät vettä ja se nousee vapaakierrolla ympäri taloa lämpöpattereihin. Paluu vesi tulee tuohon suureen varaajaan.

Tämä on puhdasta aurinko energiaa, silloin joskus aikoinaan kun ei vielä lahottaja sieniä ollut ja ilmakehässä enemmän hiilidioksiidia, niin puut ja kasvit muuttuivat kivihiileksi. Hiilidioksiidi ilmassa kiihdyttytti  vielä kasvien kasvua. Minä käytän nyt tätä vanhaa säilöttyä aurinko-eko energiaa talon lämmitykseen.

Kyllä ennen osattiin, eikä kukaan marmattanut…