Kaasu ukot yhdistelivät pannuhuoneessa putkia toisiinsa, käyttivät tuollaisia kiiltäviä putkia ja liittimiä. Minä että nyt on vanhat putket ruman näköisiä. Nämä alkoivat saippuavedellä pestä hiilikattilan pölyjä pois.
Yhden kellari ratikan päällinen oli pahasti pölyssä, kontrasti paha tuon uuden termostaatin kanssa.
Ottivat kiltisti vaahtopurkin käteen ja taas pestiin, lattiaa eivät suostuneet pesemään.
Verkostikkoon pumpattiin ilmaa ja katsottiin pysyykö ilma sisällä.
Ei pysynyt, yksi hitsaus vuoti, kutsuimme hitsaajan takaisin. Minä näille kaasumiehille että kysynkö että tuliko kankkunen? Varoittivat että älä kysy. En ehtinyt mitään kysyä, kun hitsari totesi että päätin tulla takaisin, tuli pohmelo.
Sitten alettiin kattilaa tulille laittamaan. Ei syty, ei. Tulitikulla ja vaikka millä, vaan ei syty. Lopuksi diagnoosi oli että kipinää tulee, polttoainetta ei tule.
Lopuksi huomasimme että tontin rajalla oleva putki on mihinkään kytkemättä. Soitto Eesti gaas firmaan, siellä sanoivat että kaasu pitää erikseen tilata. No tilaamme vastasin.
Nämä hyväkkäät että pitää rakentaa kaasuverkko sinne kaupungin kulmaan ensin. Löin luurin korvaan, minä ala tuollaista kuulemaan.
Tilasin rautakaupasta tuollaisen mahti pullon kaasua, se kuulemma tuodaan nopeammin. Se pullo on tuollaisen leikkimökin kokoinen.
Koirat haukkuu, karavaani kulkee….
