Ihmeellistä jorinaa

Autolla maaseutukierrosta.Villejä lupiineja.

Kävin useamman hautausmaan kierroksella, kukkia haudoille.Kun kierrokseni oli tullut täyteen hyppäsin tuollaiseen junaan ja posotin pääkaupunkiin.Tuttuja maisemia, jotka muutamassa vuodessa kuitenkin muuttuneet.Tulin takaisin saareen, iskin toisten kauhistuksesti kunnon lihakäikäleet grilliin. Otin käyttööni oman salaisen aseeni, infrapuna lämpömittarin. Sekä viimeisen ostokseni, kapasitanssi kosteusmittari. Ilmoittaa asioiden, tai siis esineiden suhteellista, eli relatiivista kosteutta. On tärkeää ymmärtää suhteellisen ja absoluuttisen kosteuden ero. Ilman sen ymmärtämistä ei ole järkeä ottaa kosteusmittaria käteenkään.

Grillaus onnistui kuten oletinkin. Miä enemmän teknisiä vekottimia, sen paremmin onnistuuOlen päättänyt jatkaa matkaa, perästä kuuluu…

Välillä vettä vihmasi, mikäs rannalla katsoessa.Päätin lähteä käymään katsomassa vanhoja paikkoja, jätin veneen sidottuna laiturien väliin.

Suvelalle päin vilkutin lähtiessäni.Erilaisilla kulkuneuvoilla eteenpäin, olen tottunut matkaaja. Matkaan tuhannet ja tuhannet kilometrit vuodessa. Takapuoli kestää vaikka mitä.Huomenna käännyn takaisin purjeveneelle. Kaikki hyvin….

Aamulla heräsin kello 5 Villingissä, oli aivan tyyntä.Linnut olivat hereillä ja käki kukkui.Oi kuinka kaunis kesäinen saari onkaan.Taas päädyin tänne Myrskykalliolle. Miten minä aina tänne tulen tähyilemään meren taakse. Katselin kohti Etelää ja Eestiä, en kuitenkaan vielä lähde sinnepäin.Vaan tulin takaisin veneelle ja läksin ajamaan kohti Pohjoisrantaa. Armoton trafiikki merellä. Painavat päälle kuin viholliset.Päädyin Pohjoisrantaan, veneseuran laituriin, jossa ystävällisesti antoivat minun olla muutaman tunnin laiturissa. Hinnastossa oli että 3 tuntia pysäköinti maksaa 5 euroa. Eivät kuitenkaan tahtoneet rahaa, itseasiassa olen sen kerhon jäsenkin. Jos olisivat tahtoneet rahaa, olisin antanut 5 euron rahan ja sanonut että eroan seurasta. Hyvä näin.

Pursiseuroissa jutut lentää ja näköjään kasvaakin hyvää vauhtia. Kerroin että tulin Tallinnasta, purje jumittui ylös ja taivaanrannassa vähän paukkui. Kohta kuulin kun yksi mies vieressä kertoi toisille, että tuo se kova jätkä tuli ukkosmyrskyssä suomeen jumittuneen purjeen kanssa. Yritin vaatimattomasti toppuutella, en ollut myrskyssä, ainoastaan jyrinää kuulin. Mutta se juttu oli jo lähtenyt liikeelle, ei juorua saa kiinni kun se on kerran liikkeelle lähtenyt.

Varmaankin kohta tarinoiden mukaan olen purjehtinut ympäri maapallon, kun ei saanut purjetta alas. Kai ne satamien saunojen jutut näin syntyvät, kohta joku omii sen itselleen ja lyö vielä vähän lapin lisää…

Tuollainen tuli yöllä viereen Piritassa, porukka oli juhlatunnelmissa. Armoton möykkä läks miehistä.Nämä olivat veneilyssä harrastajia, kukaan kokeneempi ei laita poijuköyteen joustinta, poiju itsessään joustaa. Eikä jätä solmua keskelle köyttä.Eikä käytä tuollaista hirttosolmua.  Ahti muuten kurkistaa pohjasta, vai onko se näkki josta varoittelivat.Tuollaista näytti säätiedotus, mahdollisia ukkoskuuroja. Olin viimekesänä Kaliningradin edustalla 20 mailin kaukana merellä yöllä, kun sellainen mahdollinen ukkoskuuro tuli kohdalle. Minä läksin kuitenkin kohti Suomea muutaman metrin tuulessa. Purje veti kivasti muutaman solmun vauhtia. Kunnes tyyntyi ja laskin purjeen ja jatkoin koneella. Kohta tuuli tuli takaisin ja aloin nostamaan purjetta.Sitten se perskutarallaa tapahtui. Purje pysähtyi 1 reivin kohdalle, ei nouse eikä laske. Minä ihmettelemään että mikäs nyt?Kaikki näyttää olevan kunnossa mutta purje jumissa.Sitten tajusin,  tuo perhanan vaijeri nostin oli luiskahtanut tuon pienen pylpyrän reunan yli.  Se on laittamaton paikka yksin merellä. Tai siis kyllä maapallonkiertäjät yksinkin mastoon kiipeävät, mutta minä en olekkaan mikään maapallon kiertäjä.Katselin pilviä joita kerääntyi taivaanrantaan ja vähän ukkonenkin paukkui. Kun purje on ylhäällä ja sitä ei saa alas, niin rantautuminen on vähän monimutkaisempaa. Jos vielä ukkosmyräkän tekee niin se on hankalampi paikka. Muistin että Särkässä on mastonosturi, suunnistin sinne. Sitten 150m ennen laituria moottorikin sammui. Sitten rantaudutaan purjeella jota ei saa alas ja moottorillakaan ei saa jarruteltua. No tuohon minä rantauduin, muutaman kerran piti ensin kokeilla vauhtia sopivaksi. Kiitotie, eli laiturin kylki oli niin lyhyt.

Varmaankin katselivat, että siinäpäs koppava purjehtija. Purjeet ylhäällä rantautuu, eikä konettakaan käynnistä. Maston yläpäästä käy purjeen alas pudottamassa.Hilasin veneen tuohon nosturin alle, masto pitää saada melkein kiinni nosturiin että tikkailta ylettyy purjeeseen. Ohi menevät veneet heiluttavat venettä ja mastoa ja masto kolkkaa tikkaisiin, joissa itse riiput yhdellä kädellä. Sain purjeen irti nostimesta ja alas, luonto ei kestänyt alkaa vaijeria irroittelemaan pylpyrän välistä. Täytyy suunnitella jotain.

Kaivoin aarrekassistani uuden polttoaine suotimen ja vaihdoin sen. Koneen ilmauksen jälkeen moottori toimi normaalisti. Voisihan sen suotimen tietysti vaihtaa vähän aikaisemminkin, mutta mistäs minä tiesin että purje ylös jumittuu. Olenhan minä purjeella paljonkin rantautunut, ensimmäisen kerran kuitenkin laituriin asti purjeella. Purje vetää muutamankin metrin tuulessa niin ettei käsivoimin venettä paikallaan pidä…

Paikallisbussin kyytiin ja sillä Tartu bussiasemalle.Kävin vielä katsomassa mikä väenpaljous tuolla Emajõen rannalla oli, Alfa, syntyjään Kotkanpoikia läksi risteilylle.Bussiasemalla oli säpinää, nämä pienet Go bussit ovat maakuntien sisäisiä linjoja, ne ovat ilmaisia. Jos ilmaiseksi saa niin sitten lähdetään, siltä näyttää.

Tämä venäläinen bussi taas oli Pihkva, Petseri, Tartu, Narva linjalla, ei sekään minulle kelvannut. Huomaa keltainen vilkku katolla.

Tämä venäläisten vekotin taas saapui Petseristä. Karu kapine.

Sitten kohdalle pyyhkäisi minun bussini, hovikuljettajani Luxexpres.Bisnesluokkaan lomalaiset, toisella puolella on tuollaiset vierekkäiset penkit. Käytävän toisellapuolella yksittäiset penkit. Kyllä tällä matka maistuu.

2.5 tunnin päästä saavuin Tallinnan bussijaamalle, siellä edessä seisoi tuollainen vanha bussi. Reittikilpi oli Tallinna Leningrad. Hienohan se oli, mutta ei varmaankaan mukava. No parempi kuin kävellen kyllä.

Tilasin itselleni Bolt taksin, suharille ohjeena että vie minut Piritaan. Perillä kaivoin taskujani, ei tullut kolikoita, tuli tuollaisia oudon hajuisia patukoita. Niitä on aina taskussa, välillä jopa pesukoneessa kuulemma. Nämä ovat koiran koulutus herkkuja. Jos koiralle yritän jotain opettaa se on palkinnoilla houkutettava tekemään. Huutamalla ja uhkailemalla se ei suostu mitään tekemään. Yritin tarjota maksuksi taksisuharille, ei oikein ymmärtänyt vitsiä. Rahalla oli taksikuski lahjottava, 5.7 euroa näppiin, matkaa oli 6kmVeneessä on aika kuuma, suunnittelen merelle lähtöä…

Kaasuasentajat on työnsä tehneet, Eesti gaas tuo kaasuletkunsa tontin kulmalle kun ennättää. Kaasumiehet kävi tervehtimässä, nauroivat että olen lomalaisen näköinen. Totesin että vapaa mies, vapaassa maassa. Kertoivat että kun tuonne naapurin kellariin läksivät töihin, niin työmaa huononi.  Ei tarjota grillistä pihviä, eikä edes kahvia tule. Nämä oli mukavat miehet, kyllä minä heille mielelläni grillasin, ei ne pihvit montaa euroa kilo maksaneet.

Jumankekka kun jalat saa mustaksi. Kuinkas tällä koiralla tassut pysyy puhtaana, ei se koskaan pese varpaitaan.Koiralla on kyllä koiran elämä, kesät talvet samat vaatteet. Talvella palelee, kesällä kuuma.Nyt on aika tullut, kello on lyönyt lähdön aikaa. Koiralle veräjällä koitin kertoa, että tulen takaisin, valva maja.

Kovin keskittyneesti kuuntelee mitä tälle kerron. On oppinut että kun kulkurilla on reppu seljässä ja pysähtyy veräjälle ja alkaa puhua, se on huono merkki. Kulkuri on lähdössä ja koskaan ei tiedä koska tulee takaisin.

Että lähden lomalle….

Oli Eestinlipun päivä, ei kun lippu liehumaan. Palju õnne sinimustvalge lippu.Bussi Vilnasta tuli takaisin, kauhea häslinki tavaratilassa kun kaikki nostelevat pakettejaan ulos. Naureskelin bussikuskille että kuin pakolaisleiri autosta purkautuu.Olen joskus käynyt tuolla reissulla, se on raskas reissu. Ihmettelen kuinka bussikuski jaksaa.Lämpöpatterista vähän vettä tilkkui, putkimiehet kävi ja kysyi onko minulla kullin nokkaa? Onhan minulla.  Kulli on Eestin kielessä petolintu, kotka tai haukka. Õökulli on yöpetolintu, eli pöllö. Suomessahan näitä kutsutaan papukaijapihdeiksi.

Kävin ostamassa ruuveja.Joo, näyttää toimivan…

Bussi Vilniukseen lähti, minä jäin kyydistä koiravahtiin.Tai paremminkin koira vahtii minua ja veräjää ja grilliä. Ei se ruokaa kerjäämään tule, kunhan vahtii. Azerbaidžanilaiset osaavat tuon saslikin teon, minäkin olen jo alkanut vähän oppimaan. Olen katsellut syksyksi kuinka pääsen Azerbaidžaniin kokeilemaan miltä se saslik maistuu Azerbaidžanissa. Reitti on jo selvä. Junalla Tallinna, sieltä juna St Petersburgi, sieltä Sampsan junalla Moskova. Moskovassa majoitun junaan, 52 tuntia33 minuutta junassa ja onkin jo Azerbaidžanin pääkaupungissa, Bakussa. Takaisin sitten jotenkin toisin.Naapurin vanha muori on ottanut penkin jolla istua, saksilla leikkaa tuota ruohoa tontin ja kadun väliltä. Täti kasvattaa liljoja pihallaan, bussilla lähtee kaupunkiin kauppamajan eteen niitä myymään. Suuria kasseja retuuttaa vanha ihminen.

Maakaasulinja lähenee. En kyllä jaksa odottaa, lähden ihan lähipäivinä Tallinnaan ja alan purjehtimaan. On minulta jo kysytty milloin tulen takaisin, vastasin: ”Olen merimies, en ennustaja…

Elron, eli tämä Eestin valtion junafirma hakee koulutettavaksi veturinkuljettajia. Sehän kuulostaa hienolta, minä olenkin ajatellut että voisi alkaa harrastaa jotain uutta, tai vanhaa. Rongijuht olisikin hieno harrastus.Siinä istuskeliksin junan etupenkillä, katselisin maisemia ja tervehtisin ihmisiä laitureilla.

Uskon oppivani tuollaisen ajamisen nopeastikin.

Lisäansioksi kuljettajalle katsotaan vieraan kielen osaaminen. Kielet joista saa lisäpisteitä ovat Puola, Suomi, Englanti ja Venäjä.  Minähän osaan suomea melkohyvin, ainoastaan pieni aksentti kuulemma on. Voisin lähteä suomeen komennukselle, kun tämä Elron laajentaa sinnepäin. Eestin kieli pitää osata A2 tasolla, joka on mm lääkärien, poliisien, valtion virkamiesten vaatimus. Kokeilin kerran koetta, meni kirkkaasti läpi.

Ensimmäiset Flirtit, tai porgantid, kuten eestiläiset porkkanaksi näitä kutsuvat, tulivat 2012 vuonna. Kaikki eivät ymmärrä täälläkään näitä Eu:n hyviä puolia, Eu maksoi junista 85%, Eestille jäi ainoastaan 15% maksaa ja sai junat joiden käyttö on huomattavasti halvempaa.

Ei täällä enään ajeta museovehkeillä. Elronilla onkin hieno kalusto, matkustajaliikenne on näillä Stadlerin Flirt junilla. Osa on puhtaita sähköjunia, osa on diesel sähköisiä. Näissä sähkötöttömien ratojen Flirteissä on tuollainen pieni agrikaatti koppi junan keskellä, siitä pääsee matkustajatkin läpi kävelemään.

Moottorit ovat seinien välissä, moottorien murina vain vaimeasti kuuluu.

Niin minä teenkin, lähdenkin kysymään töitä, olen aina halunnut rongijuhiks, tai sitten lähden merille…

Taas oli lähdönhetki, luvattoman usein on nyt lähdöt ollut jotain bussiin hyppäämistä. Ei se ole sama juttu kuin purjeveneen purjeiden nostaminen lähdössä. Varsinkaan paikallisbussiin hyppääminen ei ole mitään. Vilkaisin kuitenkin taakseni ja heilautin kättäni kynnyksellä, taisi kuitenkin bussiin myöhässä juoksijat ymmärtää vittuiluksi.Pitkänmatkan bussiin hyppääminen on vähän parempaa.Bussi toi minut Tallinnaan Piritan satamaan jossa Birgitta odotti laiturissa. Istuin vähän aikaa takana ja katselin merelle. Aamulla heräsin varhain ja läksin kävelemään poispäin, vilkaisin taakseni ja otin kuvan venestä. Taksilla pyyhkäisin tänne Baltijaama asemalle.Jossa oli jo aikaa Kulkuneuvoksi vaihtui tällainen Stadlerin tekemä Flirt, mallia sähköjuna.Flirtti on hyvä juna, hiljainen ja kulkee tasaisesti.Nuo penkit on kyllä ihan kauheat istua. Tuo selkänoja on täysin pystysuora ja tasainen. Ainakaan minä en pysty nojaamaan tuohon, jos ei siirrä takamusta eteenpäin ja istu niin että ainoastaan hartiat ottavat selkänojaan. Ekan luokan penkki on ihan normaali mutta eihän näissä sähköflirteissä ekaa luokkaa ole. Täällä Keilassa olikin vaihteeksi markkinat. Ihmisiä tolkuttomasti liikkeellä.

Savukalat, kreikkalaiset mansikat, jotka narskahtivat suussa kuten porkkanat.

Tämän kioskin myyjän kanssa piti oikein käydä juttelemassa. Tämä myi erilaisia ihmesalvoja, niitä oli 10 erilaista laatua. Kaikki oli kuulemma tehty Eestin rohdoskasveista ja tehosivat peräpukamista, potenssivaikeuksiin ja paiseisiin. Minunhan piti oikein käydä kysymässä että mistä tietää että tämä toimii? Vastaus oli että tottakai toimii, olen kokeillut, ja kehittänyt, kertoi myyjä.

Nähtävästi antaa salvaa koehenkilöille ja kysyy mitä tapahtui. Toisella salvalla se nosti potenssin toiseen, välillä taas peräpukamat taas katosivat. Tällä menetelmällä oli löydetty 50 erilaista vaivaa johon tämä 10 salvan valikoima auttoi

Jos vahingossa ottaa käyttöön väärän purkin, niin ettei vain peräpukamat pukka verta täyteen ja potenssi läsähdä? Myyjä ei ollut halukas keskustelemaan koko asiasta….